Antopäivä 8.12.2021

Sairaanhoitaja A oli loukannut nilkkansa hypittyään työpaikalla taukoliikuntaa varten hankitulla minitrampoliinilla. Tapaturma oli sattunut työvuoron loppuvaiheessa klo 18.15. A:n työvuoro oli sovittu päättyväksi klo 18.30. Terveysaseman ovet sulkeutuivat klo 18, mutta oli ollut hiljainen päivä, ja työntekijät olivat rentoutumassa taukotilassa ennen kotiinlähtöä.

Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorit­tamaan lainmukaisen korvauksen 6.5.2020 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta.

A oli työvuoronsa loppuessa 6.5.2020 mennyt hyppimään työntekijöiden taukotilaan minitram­polii­nille, mikä oli tarkoitettu työntekijöiden taukoliikuntaan. Yhden hypyn alastulossa hänen nilkkansa oli vääntynyt ja kipeytynyt. Tapaturma oli sattunut työvuoron loppuvaiheessa klo 18.15. A:n työ­vuoro oli sovittu päättyväksi klo 18.30. Terveysaseman ovet sulkeutuivat klo 18, mutta oli ollut hiljai­nen päivä, ja työntekijät olivat rentoutumassa taukotilassa ennen kotiinläh­töä.

Selvityksen mukaan A on loukannut itsensä työpaikan taukotilaan asetetulla trampoliinilla, jonka ni­menomainen tarkoitus on ollut toimia apuvälineenä työntekijöiden taukoliikunnassa, ja johon työn­tekijöitä on myös kannustettu työnantajan taholta. Vaikka tapaturma on sattunut työtehtä­vien pää­tyttyä ennen kotiin lähtöä, kyse on ollut vielä työajasta, A on ollut edelleen muun mu­assa työvaat­teet yllään. Kyse on ollut myös työnantajan hyväksymästä toiminnasta. Taukoliikun­nan ajankohdalla (työpäivän aluksi, aikana tai pääteeksi) ei voida katsoa olleen merkitystä vaan liikunnan luonteella, kun se tapahtuu työajan puitteissa. A:n oltua edelleen työajalla vahingon tapahtuessa klo 18.15 hän on ollut myös työantajan käytettävissä klo 18.30 saakka. Sitä, ettei työnantaja ole tarvinnut häntä hänen työtehtävissään enää kyseisenä päivänä, ei voida katsoa A:n lain mukaista suojaa heikentä­väksi. Kyse on myös oikeusvarmuudesta ja ennakoitavuudesta, johon kaikki tapahtumakuvauksen esittämät seikat huomioon ottaen työntekijän tulee voida luottaa.

Näin ollen, tapaturman 6.5.2020 tulee katsoa sattuneen A:n työntekopaikan alueella työnteko­pai­kalla oloon tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa, joten A:lla on oikeus työtapaturma- ja am­matti­tautilain mukaiseen korvaukseen.

Äänestysratkaisu 9–1. Eriävän mielipiteen mukaan valitus olisi tullut hylätä sillä perusteella, että vaikka kyse oli työajalla tapahtuneesta taukoliikunnasta, se on katsottava hallituksen esityksessä tar­koitetulla tavalla kohonneen riskin toiminnaksi eikä siten tule korvattavaksi. Vaikka niin sanot­tua taukoliikuntaa pidetään työntekopaikalla oloon liittyvänä tavanomaisena toimintana, ei sitä sillä pe­rusteella, että se on työnantajan hankkimaa (välineet) tai siihen kannustamaa, voida au­tomaattisesti pitää lain suojan piiriin kuuluvana ja korvattavana. Eriävä mielipide koskee työtapa­turma- ja ammat­titautilain 22 §:n edellyttämää toiminnan tavanomaisuutta. Siltä osin kuin kysy­mys oli tapaturman liittymisestä ajallisesti työntekijän työaikaan, päätös oli yksimielinen.

Tamla 8.12.2021 –3645/2020. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.