Auton lohkolämmityksen kytkeminen työmatkaa varten

A vaati lainmukaista korvausta 26.12.2001 sattuneen työtapaturman johdosta. A totesi, että hän meni työvuoronsa viimeisen kahvitauon aikana, noin klo 20.30 laittamaan autoaan lämmitykseen. Hän kaatui liukkaalla kulkuväylällä, minkä seurauksena hänen vasen ranteensa murtui.

A totesi, että hänen meijerityöntekijän työnsä on työaikalain tarkoittamaa jaksotyötä, jossa työvuorot vaihtelevat epäsäännöllisesti. Työajoista johtuen yleisten kulkuneuvojen käyttö oli mahdotonta. Hän, kuten muutkin työntekijät, kulkevat työmatkansa pääsääntöisesti omalla autollaan. Yleisenä käytäntönä työpaikalla oli, että pakkaspäivinä työntekijät käyvät viimeisen tauon aikana laittamassa autonsa lämmitykseen. Työnantaja oli tästä käytännöstä tietoinen ja piti sitä tarkoituksenmukaisena, koska lämmityspylväissä ei ollut ajastimia. Energiataloudellisista syistä ei ollut tarkoituksenmukaista pitää autoja lämmityksessä koko työvuoron aikaa.

Tapaturman sattumishetkenä oli Ilmatieteen laitokselta saadun tiedon mukaan pakkasta -15,6 astetta. Hän menetteli täysin vakiintuneen käytännön mukaisesti käydessään työvuoron viimeisellä tauolla laittamassa autonsa lämmitykseen. Tapaturma sattui työaikana ja työpaikkaan kuuluvalla alueella. Koska hän toimi työpaikalla vallinneen ja työnantajan hyväksymän käytännön mukaisesti, on tapaturman katsottava aiheutuneen työstä johtuvista olosuhteista.