Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 2.10.2003
Tapaturma oli sattunut kokousristeilyn ennalta ilmoitetun ohjelman mukaisessa vapaan ohjelman osuudessa, jota ei voitu pitää myöskään A:n kohdalla työaikana, vaikka A oli toiminut risteilyemännän tehtävissä koko risteilyn ajan. Kysymyksessä oli vapaa-aikana sattunut vahingoittuminen, josta ei suoritettu korvausta. TapLa 4509/2002
A oli 23.5.2002 laivalla kokousristeilyn illanvietossa ravintolassa kello 00.30 vahingoittui kaatuessaan, kun tuntematon asiakas kaatui tönäisten häntä. Kysymyksessä oli työnantajan järjestämä merellinen suunnittelupäivä. Tilaisuus alkoi laivalla kello 13.00 ja paluu tapahtui 23.5.2002 kello 12.00. A toimi risteilyemäntänä. Kello 18.30 alkaen oli päivällinen ja vapaa ohjelma. A:n selvityksen mukaan syömisen jälkeen ohjelmaan oli merkitty vapaata ohjelmaa, jota he toteuttivat seurustellen laivan tanssiravintolassa, jossa myös tapaturma sattui. Hän kertoo toimineensa risteilyemännän tehtävissä koko risteilyn ajan. Vakuutuslaitoksen A:lta puhelimitse saamien tietojen mukaan työnantaja tarjosi jotakin illan mittaan, mutta ei koko iltaa. A:n ei ollut tarvinnut olla paikalla hoitaakseen laskun maksua. Hän oli paikalla risteilyemäntänä katsomassa, että kaikki sujui.
Päätöksen mukaan A:lle ei myönnetä tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta. Tapaturma ei ollut sattunut työssä eikä myöskään tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa. Tapaturmahetken tilanne ei liittynyt A:n työhön. Kyse oli matkan vapaamuotoisesta illanvietosta. Ottaen huomioon osanottajien määrän sekä heidän työnimikkeensä ei voitua myöskään katsoa, että A:n olisi ollut oltava paikalla huolehtimassa asioitten sujumisesta. Työnantajan vakuutukseen ei liittynyt tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 eikä 3 momentin mukaista vapaa-ajan tapaturmavakuutusta, joten korvaus evätään myös sillä perusteella
A vaati korvausta työtapaturmana. Hän kertoi sitoutuneensa työnantajan järjestämään kokousristeilyyn allekirjoittamalla työloma-anomuksen, joka kattoi koko työmatkan. Lisäksi hän sitoutui vastuulliseksi risteilyemännäksi järjestämään ohjelman risteilyllä sekä olemaan vastuussa sen toteutumisesta. Illan aikana hänellä ei ollut maksuvelvollisuutta, koska risteilypakettiin oli jo valmiiksi maksettu kaikki ohjelmaan kuuluvat kulut jokaisen matkustajan kohdalla. Hänen tehtävänään oli järjestää illan ohjelma ja olla vastuussa sen sujumisesta ja näin ollen hän katsoi kysymyksessä olleen työtehtävän ja välttämättömyyden olla paikalla. Tapaturman sattuessa kello 00.30 kaikki ryhmän jäsenet olivat paikalla, koska yhteinen ohjelma jatkui.
Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Oikeuskäytännössä työ- ja vapaa-aika erotetaan toisistaan myös työntekijän asuin- ja työpaikan ulkopuolella. Tapaturma, joka kohtaa työntekijää hänen osallistuessaan työpaikkansa ulkopuolella järjestettyyn kokoukseen, koulutukseen tai muuhun tilaisuuteen, katsotaan yleensä työtapaturmaksi. Siitä huolimatta, että työntekijän työaika kyseessä olevassa tilaisuudessa poikkeaa hänen normaalista työajastaan, voi tilaisuuteen kuulua myös vapaa-aikaa. Työ- ja vapaa-aikaa erotettaessa voidaan lähtökohtana pitää ennalta ilmoitettua ohjelmaa.
Esitetyn selvityksen perusteella tapaturmalautakunta katsoi, että A:n tapaturma 23.5.2002 ei ollut sattunut työssä eikä edellä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa. Tapaturma oli sattunut ennalta ilmoitetun ohjelman mukaisessa vapaan ohjelman osuudessa, jota ei voitu pitää myöskään A:n kohdalla työaikana. Kysymyksessä oli vapaa-aikana sattunut vahingoittuminen. Vakuutuslaitoksen ilmoituksen mukaan työnantajan vakuutukseen ei myöskään liity tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 tai 3 momentin mukaista vapaa-ajan tapaturma-vakuutusta.
Työstä johtuvat olosuhteet