Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 17.9.2003
Esitetyn selvityksen mukaan A:lle oli maksettu tavoitepalkkio vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2002. A:n vuonna 2002 saamia ansiotuloja määrättäessä oli tullut ottaa huomioon myös tavoitepalkkio, koska sitä ei voitu pitää kertaluonteisena suorituksena, vaan kysymyksessä oli ollut jo vakiintunut tulo. Myös palvelusvuosilisä oli vakiintunutta tuloa, joka oli otettava huomioon vuoden 2002 ansiotuloja laskettaessa. Tapaturmalautakunta katsoi, että ansionalentuma oli oikein määritetty alle 10 %:ksi 1.2.2003 lukien vertaamalla vuonna 2002 ansaittuja tuloja vuosityöansioon, joka oli korotettu indeksillä vuoden 2002 tasoon. TapLa 1335/2003 – Antopäivä 17.9.2003. VakO 18.5.2004: Kuten TapLa
A:lla oli todettu ammattitautina 19.12.1994 ilmennyt allerginen ihottuma.Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle ammattitaudin johdosta tapaturmaeläkettä, jota oli maksettu 29.7.1996 alkaen ansionaleneman perusteella, viimeksi 25 %:n työkyvyn aleneman mukaan. Korvausten perusteena oli ollut 18.887,50 euron vuosityöansio.
Palkkatodistusten mukaan A:lle oli vuosina 1999 ja 2000 maksettu palkkiot vuosilta 1998 ja 1999. A:n veronalainen palkka ajalla 1.1.-31.12.2001 oli ollut 18.182,41 euroa. Vakuutuslaitoksen työnantajalta saaman tiedon mukaan kyseiseen summaan on sisältynyt lomaraha 166,43 euroa ja tavoitepalkkio vuodelta 2000 1.381,66 euroa.
Vakuutuslaitos oli 29.1.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle tapaturmaeläkettä 15 %:n työkyvyn alentuman mukaan 1.2.2002-31.1.2003. Päätöksessä oli lausuttu, että vakuutuslaitos oli saanut selvityksen A:n ansioista vuodelta 2001 ja se oli verrannut niitä vuositasolla indeksillä korotettuun vuosityöansioon. Päätöksessä olevan laskelman mukaan vuoden 2001 tasoon korotettu vuosityöansio oli 22.164,65 euroa. A:n ansiot vuodelta 2001 laskennallisine lomaltapaluurahoineen olivat 18.709,06 euroa. Ansionalenema oli 3.455,59 euroa eli 15,60 %. Tämän laskelman mukaisesti vakuutuslaitos oli arvioinut A:n työkyvyn alenemaksi 15 %.
A oli hakenut muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen vaatien tapaturmaeläkkeen palauttamista 25 %:n tasolle. Hän oli katsonut, että ansionalenema oli laskettu virheellisesti. Laskussa oli otettu huomioon palkkio vuodelta 2000. Palkkio oli palkanlisä, joka määräytyi vuosittain yrityksen tuloksesta riippuen. Tapaturmavuonna palkkiota ei ollut maksettu eikä se silloin ollut laskennassa mukana. A oli todennut, ettei hän ollut saanut tapaturman sattumisaikaan myöskään palvelusaikalisää ja nyt se laskettiin kuitenkin lisänä hänen ansioihinsa. A oli todennut, että sekä palkkiot että palvelusvuosilisät olisivat kuuluneet hänen ansioihinsa siinäkin tapauksessa, että hän olisi voinut jatkaa siinä työssä, mitä hän teki joutuessaan tapaturmaeläkkeelle. Vakuutuslaitos oli todennut vastineessaan, että vuonna 1999 A:lle oli maksettu ensimmäisen kerran tavoitepalkkio, joka oli maksettu myös vuonna 2000 ja 2001. Kahtena ensimmäisenä vuotena ei tavoitepalkkiota otettu huomioon laskettaessa ansaittuja ansioita, mutta nyt vakuutuslaitos katsoo sen jo vakiintuneeksi tuloksi ja se oli otettu huomioon vuoden 2001 ansioissa.
Tapaturmalautakunta oli 29.1.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen todeten, että esitetyn selvityksen mukaan A:lle oli maksettu tavoitepalkkio vuosina 1999, 2000 ja 2001. A:n vuonna 2001 saamia ansiotuloja määritettäessä oli tullut ottaa huomioon myös tavoitepalkkio, koska sitä ei voitu pitää kertaluonteisena suorituksena, vaan kysymyksessä katsottiin olevan vakiintunut tulo. Tapaturmalautakunnan päätöksen mukaan A:n ansionalentuma oli oikein määritetty 15 %:ksi vertaamalla hänen vuonna 2001 ansaitsemiaan tuloja vuosityöansioon, joka oli korotettu indeksillä vuoden 2001 tasoon. Aaaa:n työkyvyn alentumaa ajalla 1.2.2002-31.1.2003 ei näin ollen voitu pitää 15 % suurempana eikä hänellä ollut oikeutta myönnettyä suurempaan tapaturmaeläkkeeseen aikana, jota valituksenalainen päätös koski.
A oli hakenut muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen vakuutusoikeudelta.
Vakuutuslaitos oli verrannut A:n ansioita vuodelta 2002 21.423,01 euroa indeksillä vuoden 2002 tasoon korotettuun vuosityöansioon 22.982,78 euroa, jolloin ansionalenema oli 6,79 %. Päätöksen mukaan laskelman mukaisesti ansionalenema oli alle 10 %, joten ammattitaudista johtuva työkyvyn alenema oli alle 10 % 1.2.2003 lukien.
A vaati, että hänen tapaturmaeläkkeensä lasketaan vuoden 2001 tapaan. Ansionalenemassa oli virheellisesti huomioitu hänen palkkionsa vuonna 2001. Palkkio oli palkanlisä, joka määräytyy vuosittain yrityksen tuloksesta riippuen. Tapaturmavuonna palkkiota ei oltu saatu ja se ei silloin o ollut laskennassa mukana. Myöskään palvelusvuosilisää hän ei ollut saanut tapaturman tapahtumisaikaan ja nyt se laskettiin kuitenkin lisänä ansioihin. Sekä palkkio että palvelusvuosilisä olisivat kuuluneet hänen ansioihinsa siinäkin tapauksessa, jos hän olisi voinut jatkaa siinä työssä, mitä hän teki joutuessaan tapaturmaeläkkeelle. Hänen ansionsa vuonna 2002 olivat nousseet, koska hän oli suorittanut tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon työnsä ohessa ja se oli nostanut hänen palkkaansa hieman.
Vakuutuslaitos katsoi, että tavoitepalkkio ja palvelusvuosilisä ovat palkkaan kuuluvia vakiintuneiksi katsottavia tuloeriä, jotka oli otettava huomioon ansiotuloja laskettaessa ja tämän perusteella ansionalenemaa ja työkyvyn alenemaa määrättäessä.
Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Tapaturmavakuutuslain 18 §:n 2 momentin mukaan tapaturmaeläkkeen saamisen edellytyksenä on, että työntekijän työkyvyn voidaan ammattitaudin johdosta arvioida alentuneen vähintään 10 %. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja.
Saman pykälän 3 momentin mukaan työkyvyn alentumista määrättäessä on selvitettävä ansiotulojen alentumisen syy-yhteys ammattitautiin hankkimalla tarvittavat selvitykset esimerkiksi vakuutetun työstä ja terveydentilasta sekä ansioista ennen ammattitaudin ilmenemistä ja sen jälkeen.
Esitetyn selvityksen mukaan A:lle oli maksettu tavoitepalkkio vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2002. A:n vuonna 2002 saamia ansiotuloja määrättäessä on tullut ottaa huomioon myös tavoitepalkkio, koska sitä ei voitu pitää kertaluonteisena suorituksena, vaan kysymyksessä oli ollut jo vakiintunut tulo. Myös palvelusvuosilisä oli vakiintunutta tuloa, joka oli otettava huomioon vuoden 2002 ansiotuloja laskettaessa.
Tapaturmalautakunta katsoo, että ansionalentuma oli oikein määritetty alle 10 %:ksi 1.2.2003 lukien vertaamalla vuonna 2002 ansaittuja tuloja vuosityöansioon, joka oli korotettu indeksillä vuoden 2002 tasoon. Tämän perusteella työkyvyn alentumaa 1.2.2003 alkaen ei voida arvioida vähintään 10 %:ksi eikä A:lla siten ollut oikeutta tapaturmaeläkkeeseen.
Tapaturmaeläke