Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 15.9.2004
Ammattitautiensa vuoksi A ei ollut voinut jatkaa entisessä ravintolakokin työssään, mutta hänellä oli jo aiemmin ollut merkonomin tutkinto ja tätä tutkintoaan päivittämällä hänellä olisi mahdollisuus sijoittua ammattitautien puolesta sopivaan työhön. A ei ollut kuitenkaan ollut tästä vaihtoehdosta kiinnostunut, vaan hän oli pyrkinyt fysioterapeutin 3,5 vuotta kestävään koulutukseen ammattikorkeakouluun. Hän ei ollut yrityksistään huolimatta kuitenkaan päässyt tähän koulutukseen. Tapaturmalautakunta katsoo, ettei tätä 3,5 vuoden koulutusta voitu pitää A:n ammattitautien johdosta tarpeellisena, vaan edellä mainittu merkonomikoulutuksen päivittäminen on ammatillisena kuntoutuksena riittävä taso. TapLa 1088/2004
A:llä oli todettu ammattitauteina 18.2.2000 ilmenneet kosketusihottuma ja allerginen ihottuma sekä astma ja allerginen nuha. Ammattitautien vuoksi hän ei ollut voinut jatkaa entisessä ravintolakokin työssään.
A:n ammatillista kuntoutusasiaa on selvitetty Vakuutuskuntoutus VKK ry:ssä marraskuusta 2000 alkaen. Selvitysten mukaan A oli ravintolakokki ja hän oli suorittanut myös merkonomin tutkinnon vuosina 1993-1996. Ammattitautien ilmetessä hän oli ollut ravintolakokkina ja näiden sairauksiensa vuoksi hän oli ollut pois työstään huhtikuusta 2000 alkaen.
Ammatinvaihtoa suunniteltaessa aluksi oli mietitty kouluttajan tehtäviä omalla alalla. 1.11.2001 alkanut koulutusohjelma oli jouduttu kuitenkin keskeyttämään allergisen reaktion johdosta. Sittemmin A:lle oli suunniteltu liikunnanohjaajan ammattikorkeakoulututkintoa ja pääsymahdollisuuksien parantamiseksi A oli ollut työhönvalmennuksessa viimeksi 31.12.2002 saakka. Hän ei ollut kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa. Uudeksi suunnitelmaksi oli muodostunut kuntoutusalan ammattikorkeakoulututkinto. A oli hakenut tammikuussa 2003 alkaneeseen koulutukseen, mutta hän ei ollut saanut opiskelupaikkaa. Tämän jälkeen A oli hakenut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, fysioterapeutin koulutusohjelmaan, jonka laajuus on 140 opintoviikkoa eli 3,5 vuotta. VKK:n mukaan A:lla on myös merkonomitutkinto, jonka mukaisissa töissä hän selviytyisi ammattitautien rajoitteiden puolesta. Lähinnä tällöin kyseeseen tulisi merkonomitutkinnon päivittäminen tämän päivän tasolle ja työhönvalmennus. Tämä kestäisi noin 1,5-2 vuotta. A ei ollut kuitenkaan ollut kiinnostunut päivittämään tutkintoaan.
Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle täysimääräistä korvausta eli päivärahaa ja tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 12.4.2000-31.12.2003. Näihin aikoihin oli sisältynyt myös edellä mainitut kuntoutuksen selvittely- ja työhönvalmennusajat. Vakuutuslaitos oli myös sitoutunut korvaamaan A:lle ammatillisena kuntoutuksena sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnosta enintään kaksi lukuvuotta. A:n korvausten perusteena on ollut 17.676,55 euron vuosityöansio.
VKK:n 1.12.2003 päivätyn poistolausunnon mukaan A oli hakenut syksyllä 2003 alkaneeseen fysioterapeuttikoulutukseen, mutta hän ei ollut saanut opiskelupaikkaa. Hän oli hakeutunut koulutukseen uudelleen loppuvuodesta 2003, mutta hän ei taaskaan saanut opiskelupaikkaa. A oli edelleen halukas jatkamaan kuntoutusselvittelyä esimerkiksi ryhmämuotoiseen kuntoutustutkimukseen osallistumalla ja hakeutumaan esimerkiksi perustutkintotasoiseen koulutukseen, josta koulutuspaikan saaminen voisi olla helpompaa. Hän oli myös syksyn 2003 ajan aktiivisesti etsinyt muun muassa myyntialan työtä, mutta ei ollut onnistunut työllistymään.
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut suoritetun kuntoutusselvittelyn ja työhönvalmennuksen perusteella katsoneensa, että A:lle oli myönnetty täysimääräistä korvausta kohtuulliselta ajalta kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvitettäessä sekä kuntoutuksen alkamista odotettaessa. Tästä syystä hänelle ei maksettu enää tapaturmaeläkettä 31.12.2003 jälkeen. Vakuutuslaitos oli todennut lisäksi, että mikäli ammatillinen kuntoutus myöhemmin tulee ajankohtaiseksi, se on valmis kustantamaan A:lle enintään kaksi lukuvuotta, minkä ajan kestäisi merkonomitutkinnon päivittäminen tämän päivän vaatimustasolle.
A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaati tapaturmaeläkkeen maksamisen jatkamista kuntoutuksen odotusajalta 1.1.2004 alkaen. A:n mukaan kuntoutuksen käynnistymisen pitkittyminen ei ole hänen omasta syystään johtuvaa. Ensimmäinen kuntoutussuunnitelma keskeytyi ammattitaudin seurauksena. Sen jälkeen hän oli ollut kaksi kertaa erittäin lähellä opiskelupaikkaa. Hän aikoi edelleenkin hakea fysioterapeutin koulutukseen.
Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan kuntoutujalle, joka on työ- tai koulutuskokeilussa, työklinikassa, työhönvalmennuksessa tai ammattikoulutuksessa taikka sairaalassa tai kuntoutuslaitoksessa, suoritetaan tältä ajalta tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke työkyvyn alentumiseen katsomatta täysimääräisenä. Täysimääräistä korvausta ei kuitenkaan makseta silloin, kun kuntoutus on siten järjestetty, ettei se estä kuntoutujaa tekemästä hänelle sopivaa ansiotyötä.
Saman pykälän 2 momentin mukaan täysimääräinen korvaus suoritetaan myös kohtuulliselta ajalta kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvitettäessä sekä kuntoutuksen alkamista odotettaessa, kun on kysymys 5 §:n mukaisesta kuntoutuksesta.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 9 §:n mukaan, jos kuntoutus keskeytyy tai kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittäminen pitkittyy tai keskeytyy tai kuntoutuksen alkaminen viivästyy kuntoutujasta riippuvasta syystä, joka ei ole korvattavan vamman seurausta, keskeytymisen tai viivästymisen ajalta ei suoriteta ansionmenetyskorvausta.
Hallituksen esityksen (HE 259/1990) perustelujen mukaan keskeytysajaltakin maksetaan korvausta tapaturmavakuutuslain perusteella vahingoittuneen työkyvyn aleneman mukaan, jos sellaista koulutuksesta riippumatta on, mutta täysimääräistä korvausta ei maksettaisi tämän säännöksen perusteella.
Tapaturmavakuutuslain 18 §:n 2 momentin perusteella tapaturmaeläkkeen saamisen edellytyksenä on, että työntekijän työkyvyn voidaan ammattitaudin johdosta arvioida alentuneen vähintään 10 %. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja.
A:n ammatillinen kuntoutusasia oli ollut vireillä VKK:ssa marraskuusta 2000 joulukuuhun 2003 eli noin kolme vuotta. Vakuutuslaitos oli myöntänyt hänelle täysimääräistä korvausta 31.12.2003 saakka. Tapaturmalautakunta katsoi, että täysimääräistä korvausta oli jo suoritettu kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvitettäessä sekä kuntoutuksen alkamista odotettaessa varsin kohtuulliselta ajalta. Ammattitautiensa vuoksi A ei ollut voinut jatkaa entisessä ravintolakokin työssään, mutta hänellä oli jo aiemmin ollut merkonomin tutkinto ja tätä tutkintoaan päivit-tämällä hänellä olisi mahdollisuus sijoittua ammattitautien puolesta sopivaan työhön. A ei ollut kuitenkaan ollut tästä vaihtoehdosta kiinnostunut, vaan hän oli pyrkinyt fysioterapeutin 3,5 vuotta kestävään koulutukseen ammattikorkeakouluun. Hän ei ollut yrityksistään huolimatta kuitenkaan päässyt tähän koulutukseen. Tapaturmalautakunta katsoo, ettei tätä 3,5 vuoden koulutusta voitu pitää A:n ammattitautien johdosta tarpeellisena, vaan edellä mainittu merkonomikoulutuksen päivittäminen on ammatillisena kuntoutuksena riittävä taso.
Näin ollen A:n kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittämisen oli katsottava pitkittyneen hänestä riippuvasta syystä, joka ei ole korvattavien ammattitautien seurausta, eikä A:lle siten voitu enää suorittaa täysimääräistä korvausta kuntoutuksen perusteella 31.12.2003 jälkeen. A:lla olisi hänen aiempi koulutuksensa ja työhistoriansa huomioiden mahdollisuus saavuttaa ammattitautien puolesta sopivassa työssä entinen ansiotasonsa, joten tapaturmaeläkettä ei voida myöntää työkyvyn alentumankaan perusteella 31.12.2003 jälkeen.
Tapaturmalautakunta totesi kuitenkin, että mikäli A:n ammatillinen kuntoutus myöhemmin käynnistyy, vakuutuslaitos on sitoutunut korvaamaan siitä enintään merkonomitutkinnon päivittämistä vastaavan kaksi lukuvuotta.
Kuntoutus