Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta

Mesoteliooman latenssiaika ja ammattitaudin ilmeneminen

Antopäivä: 14.1.2004

Mesoteliooman keskimääräinen latenssiaika on 35-40 vuotta. Alle 20 vuoden latenssiaikoja on todettu vain yksittäistapauksissa, mutta ne on asetettu kiistanalaisiksi. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan ei ollut todennäköistä, että L:n elokuussa 2001 ilmennyt mesoteliooma olisi aiheutunut työskentelystä yrittäjänä vuodesta 1984 alkaen. Todennäköisempää oli, että mesoteliooman aiheuttanut asbestialtistus oli painottunut vuotta 1984 edeltävään aikaan, jolloin altistuminen oli ollut voimakkaampaa työpöydän suojalevynä käytetyn asbestilevyn ja lisäksi pöydällä olleen lasiprässin ylä- ja alapuolella eristeenä käytetyn asbestin vuoksi. TapLa 3214/2003 

Tapahtumatiedot

L oli työskennellyt lasinpuhaltajana  E H -nimisen yrityksen työssä vuosina 1960-1964. Tällöin työpöydällä oli ollut suojana asbestilevy, joka on rikkoutunut kovassa käytössä. Vuosina 1964-1974 hän oli työskennellyt O Oy:n fysiikan laboratoriossa lasinpuhaltajana. Siellä oli ollut vastaavanlainen asbestilevy työpöydän suojalevynä. Tämän jälkeen L oli työskennellyt Op Oy:ssä vuosina 1974-1984. Hän oli omistanut yrityksestä perheenjäsenensä kanssa 50 %. Tuolloin L oli prässännyt lasiosia työpöydällään olevalla lasiprässillä, jonka muottien ylä- ja alapuolella oli ollut eristeenä asbestia. Vuodesta 1984 alkaen L oli työskennellyt F Oy nimisessä yrityksessä, jonka hän oli yhdessä perheenjäsenensä kanssa omistanut kokonaan. Hän oli lisäksi toiminut tämän yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Myös tässä työssä oli ollut työpöydän suojana asbestilevy. Vuonna 1984 työ oli L:n mukaan loppunut ja jäljelle olivat jääneet pöytäasbestit vuoteen 1986 saakka. L oli jäänyt YEL-eläkkeelle 31.10.1991.

O Oy:llä oli ollut lakisääteinen tapaturmavakuutus nykyisessä Vakuutusyhtiö A:ssa vuosina 1974-1984. F Oy:n omistajana työskennellessään L:lla ei ollut ollut tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaista vapaaehtoista tapaturmavakuutusta.

L oli hengitysoireiden vuoksi mennyt lääkärin hoitoon elokuussa 2001. Lääkärintutkimuksissa hänellä oli sittemmin todettu vasemman keuhkopussin mesoteliooma.

Vakuutuslaitoksen päätös

Vakuutuslaitos oli katsonut L:lla todetun mesoteliooman ammattitaudiksi, joka oli ilmennyt 23.8.2001. Vakuutuslaitos oli ilmoittanut, että L:lle ei voida maksaa tapaturmavakuutus- ja ammattitautilain perustella korvausta hänellä todetusta ammattitaudista, koska hän ei ollut vakuuttanut itseään ammattitaudin varalta. Edelleen päätöksessä oli lausuttu, että ottaen huomioon asbestin kohdalla katsottu 10 vuoden latenssiaika ammattitaudin ilmenemisestä ja asiassa esitetty työhistoriaselvitys, L:n viimeisin asbestialtistuminen on tapahtunut yrittäjän työssä F Oy:ssä vuonna 1988, jolloin hänen työpöytänsä suojana oli asbestilevy. Päätöksen mukaan F Oy:llä on ollut vakuutusyhtiö A:ssa lakisääteinen tapaturmavakuutus vuosina 1984-1991. L oli tuolloin toiminut yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja omistanut yhtiön yhdessä perheenjäsentensä kanssa 100 %:sti, joten hän ei ollut kuulunut yhtiön lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen. Hän ei ollut yrittäjänä toimiessaan vakuuttanut itseään ammattitaudin varalta myöskään tapaturmavakuutuslain 57 §:n mukaisella vapaaehtoisella vakuutuksella. Tämän vuoksi hänelle ei voitu maksaa korvausta tapaturmavakuutuslain perusteella.

Vaatimukset tapaturmalautakunnassa

L vaati päätöksen muuttamista ja lainmukaisen korvauksen myöntämistä mesoteliooman johdosta. Valituskirjelmässä hän lausui muun muassa, että viimeinen asbestialtistumisvuosi oli ollut 1986, ei 1988 niin kuin vakuutuslaitos on päätöksessään  maininnut.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön A:n suorittamaan lainmukaisen korvauksen L:n 23.8.2001 ilmenneen vasemman keuhkopussin mesoteliooman johdosta.

Perustelut

Ammattitautilain (1343/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Ammattitautiasetuksen (1347/1988) 2 §:n mukaan 3 §:ssä tarkoitetun sairauden katsotaan olevan ammattitauti, kun jälkimmäisessä pykälässä mainittu fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä esiintyy työntekijän työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. Asetuksen 3 §:n tarkoittamina kemiallisina tekijöinä on 33 kohdassa mainittu mineraalipölyt ja tyypillisinä sairauden muotoina kvartsi- ja asbestipölyjen aiheuttamat keuhkosairaudet (pneumokonioosit); asbestin aiheuttama keuhkosyöpä ja mesoteliooma sekä pölykeuhkosairauksien jälkiseuraukset hengitys- ja verenkiertoelimissä.

Ammattitautilain 3 §:n 3 momentin mukaan, jollei työntekijä, maatalousyrittäjä tai virkamies ammattitaudin ilmetessä ole siinä työssä, josta tauti on voinut aiheutua, määräytyy korvausvelvollisuus sen mukaan, minkä työ- tai virkasuhteen taikka maatalousyrittäjätoiminnan perusteella suoritettu työ on viimeksi voinut aiheuttaa taudin.

L:llä oli todettu asbestialtistumisen aiheuttama vasemman keuhkopussin mesoteliooma, jonka oli katsottu ilmenneen elokuussa 2001. L oli työssä lasinpuhaltajana altistunut asbestille viimeksi tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutetussa työssä vuosina 1974-1984. Tämän jälkeenkin hän oli vuoteen 1986 saakka jatkanut työskentelyään asbestille altistuen, mutta tällöin hänellä ei ollut ollut tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta yrittäjänä toimiessaan.

Lääketieteellisen tietämyksen mukaan mesoteliooman keskimääräinen latenssiaika on 35-40 vuotta. Alle 20 vuoden latenssiaikoja on todettu vain yksittäistapauksissa, mutta ne on asetettu kiistanalaisiksi. L:n mesoteliooman latenssiaika vuodesta 1984, josta alkaen hän oli työskennellyt ilman tapaturmavakuutusta, sairauden toteamiseen elokuussa 2001, oli ollut 17 vuotta. Latenssiaika O Oy:ssä työskennellessä tapahtuneessa asbestialtistumisessa, jolloin hän oli ollut viimeksi tapaturmavakuutuslain nojalla vakuutettuna, oli ollut 17-27 vuotta.

Tapaturmalautakunta katsoi, että ei ollut lääketieteellisen tietämyksen mukaan todennäköistä, että L:n mesoteliooma olisi aiheutunut työskentelystä yrittäjänä vuodesta 1984 alkaen. Todennäköisempää oli, että mesoteliooman aiheuttanut asbestialtistus oli painottunut vuotta 1984 edeltävään aikaan, jolloin altistuminen oli ollut voimakkaampaa työpöydän suojalevynä käytetyn asbestilevyn ja lisäksi pöydällä olleen lasiprässin ylä- ja alapuolella eristeenä käytetyn asbestin vuoksi.

Tapaturmalautakunta katsoi, että viimeinen työ, josta mesoteliooma oli voinut aiheutua, oli L:n työ O Oy:ssä vuosina 1974-1984. Näin ollen hänellä oli oikeus ammattitautikorvaukseen mainitun työnantajan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella.

Asiasanat

Asbesti
Yrittäjä  

Sivu päivitetty viimeksi 25.10.2011 14.42