Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 19.4.2004
Kuvantamislöydösten perusteella kyse on ollut luun rasitusperäiseen reaktioon liittyvästä muutoksesta, niin sanotusta esiasteen rasitusmurtumasta, joka ei vielä näy tavallisissa röntgenkuvissa. Tämä kehitys on todennäköisesti alkanut jo ennen varusmiespalvelusta. Varusmiespalvelukseen tyypillisesti liittyy alaraajakuormitusta ja liikuntapainotteista toimintaa. Näin ollen tapaturmalautakunta katsoi, että varusmiespalvelus on todennäköisesti olennaisesti pahentanut näitä A:lla jo ennen varusmiespalvelusta olleita oikean säären ja nilkan rasitusperäisiä luumuutoksia ja tähän liittyvää oireilua. Kysymys on siten tämän pahenemisen osuuden osalta sotilastapaturmalain mukaan korvattavasta palvelussairaudesta. TapLa 4187/2004
A on ollut suorittamassa varusmiespalvelusta 14.7.2003 alkaen. Hänellä oli alkanut tuntua kipua oikeassa nilkassa jo ennen varusmiespalvelusta kesäkuun 2003 loppupuolella, kun hän oli kesätöissä muutamana päivänä leikannut nurmikkoa jyrkillä rinteillä. Oikean nilkan röntgentutkimuksessa 11.7.2003 oli todettu normaali löydös.
Varusmiespalveluksen aikana A on hakeutunut lääkärin vastaanotolle 24.7.2003 oikean nilkan rasituksessa ilmenneiden vaivojen vuoksi. Oikean säären röntgentutkimuksessa 19.8.2003 on todettu lähinnä normaali löydös, mutta sittemmin kyseessä on katsottu olleen paranemassa oleva rasitusmurtumaan sopiva muutos. Oikean säären ja nilkan magneettitutkimuksessa 13.10.2003 on todettu rasitusmurtumakehitykseen viittaavaa muutosta. A on joutunut keskeyttämään varusmiespalveluksen 21.11.2003 oikean nilkan ja säären rasitusperäisten oireiden vuoksi.
Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että A:lle ei voida myöntää tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia. Päätöksen mukaan hänellä todetut oikean nilkan kipuoireet ja oikean säären rasitusosteopatia eivät ole sotilastapaturman aiheuttamia eikä niiden voida katsoa olevan palveluksen aiheuttamia tai sen olennaisesti pahentamia. Vakuutuslaitoksen arvion mukaan kyseessä ovat jo ennen palvelusta todetut vaivat.
A hakee muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaatii korvausta vedoten siihen, että armeijassa hän ei pystynyt välttämään nilkkaa rasittavaa liikkumista. Nilkan rasitusmurtuma ei päässyt ainakaan parantumaan armeijassa. Näin ollen hän katsoo palveluksen olennaisesti pahentaneen vaivaa.
Vakuutuslaitokselle on toimitettu sairauskertomusmerkintöjä ajalta 24.1.2003-12.8.2004. Näiden uusien selvitysten mukaan A:lle 8.1.2004 suoritetussa oikean säären ja nilkan röntgentutkimuksessa on todettu normaali löydös. Oikean nilkan magneettitutkimuksessa 26.3.2004 ja tietokonetomografiassa 27.3.2004 luun rasitusperäiseen reaktioon liittyvät muutokset ovat olleet edelleen nähtävissä. A:n oikeaan nilkkaan on tehty tähystysleikkaus 31.5.2004.
Vakuutuslaitos on hankkinut 24.9.2004 päivätyn röntgenerikoislääkärin asiantuntijalausunnon, jonka mukaan kysymyksessä on rasitusosteopatia (luumustelma eli marssimurtuma), missä mitään makromurtumaa ei näy, minkä johdosta tavallinen röntgenkuvalöydös on ollut normaali. Koska ensimmäinen magneettitutkimus on tehty 13.10.2003, voidaan vain sanoa, että vaurio on syntynyt tätä aikaisemmin. Koska muutokset ovat näkyneet vielä 26.3.2004, on ilmeistä, että kuormitus on ollut kohtalaisen voimakas. Normaalisti, kun kuormitusta on kevennetty, tällaiset rasitusosteopatiamuutokset häviävät 1-2 kuukauden kuluessa kontrollimagneettitutkimuksessa.
Vakuutuslaitos esittää valituksen hylkäämistä. Vakuutuslaitos katsoo, että kyseessä ovat A:lla jo ennen palvelukseen astumista ilmenneet vaivat, joita palvelus ei ole olennaisesti pahentanut.
Tapaturmalautakunta on hankkinut A:lta oikean säären ja nilkan röntgen-, magneetti- ja tietokonetomografiakuvat. Tapaturmalautakunnalle on toimitettu myös näihin kuviin liittyvät lausunnot.
Vakuutuslaitos katsoo, että uusilla selvityksillä ei ole vaikutusta valituksenalaisen päätöksen perusteisiin ja vakuutuslaitos esittää edelleen valituksen hylkäämistä.
Tapaturmalautakunta muuttaa valituksenalaista päätöstä ja määrää Valtiokonttorin suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen palvelussairautena oikean säären ja nilkan rasitusperäisten luumuutosten ja tähän liittyvän oireilun pahenemisen johdosta. Asia palautetaan vakuutuslaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Sotilastapaturmalain 3 §:n mukaan palvelussairaudella tarkoitetaan: 1) ammattitautilain mukaiseksi ammattitaudiksi katsottavaa sairautta; 2) muuta sairautta, jos se todennäköisesti on palveluksesta aiheutunut; sekä 3) muuta sairautta tai vammaa, jos se todennäköisesti on palveluksen olennaisesti pahentama.
Asiassa esitettyjen selvitysten perusteella A:n oikean säären ja nilkan rasitusmurtumaoireilu on alkanut jo ennen varusmiespalvelusta kesäkuussa 2003. Hän on aloittanut varusmiespalveluksen 14.7.2003. Sittemmin hänelle suoritetuissa tutkimuksissa on todettu oikean säären ja nilkan rasitusmurtumakehitykseen viittaavaa muutosta. Näiden rasitusperäisten luumuutosten ja oireilun vuoksi A:n varusmiespalvelus on keskeytynyt 21.11.2003.
Kuvantamislöydösten perusteella kyse on ollut luun rasitusperäiseen reaktioon liittyvästä muutoksesta, niin sanotusta esiasteen rasitusmurtumasta, joka ei vielä näy tavallisissa röntgenkuvissa. Tämä kehitys on todennäköisesti alkanut jo ennen varusmiespalvelusta.
Varusmiespalvelukseen kuitenkin tyypillisesti liittyy alaraajakuormitusta ja liikuntapainotteista toimintaa. Näin ollen tapaturmalautakunta katsoo, että varusmiespalvelus on todennäköisesti olennaisesti pahentanut näitä A:lla jo ennen varusmiespalvelusta olleita oikean säären ja nilkan rasitusperäisiä luumuutoksia ja tähän liittyvää oireilua. Kysymys on siten tämän pahenemisen osuuden osalta sotilastapaturmalain mukaan korvattavasta palvelussairaudesta.
Äänestysratkaisu 5-1. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että valitus tulisi hylätä. Kysymyksessä ei ole osoitettu olevan myöskään palveluksen todennäköisesti olennaisesti pahentama muu sairaus.
Paheneminen
Palvelussairaus
Sotilastapaturma