Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 29.3.2006
Tapaturmalautakunta katsoi, että osallistuminen messutapahtumaan oli kuulunut A:n työhön konemyyjänä. Messutapahtuman jälkeisen myöhään yöhön jatkuneen ravintolaillan ei sen sijaan voitu katsoa kuuluneen messujen ohjelmaan, vaikka A:n työtehtäviin kuuluukin markkinointitilaisuuksien hoitaminen. A:lle sattunut tapaturma oli lisäksi kohdannut häntä vasta kello 3.00 eli yhdeksän tunnin kuluttua messuohjelman mukaisen tilaisuuden päättymisen jälkeen. Tapaturmalautakunta katsoi, että tapaturma on sattunut A:n vapaa-ajalla. TapLa 3425/2004 –
Tapaturmailmoituksen mukaan A työskentelee K Oy:n palveluksessa konemyyjänä. Hän oli lauantaina 27.4.2004 kello 3.00 astunut kivetyksen reunaan, liukastunut ja vahingoittunut oikeaan nilkkaansa. Tapaturmailmoituksen mukaan tapaturma on sattunut työssä työtehtävissä.
K Oy:n vakuutuslaitokselle toimittaman selvityksen mukaan A maksettiin kuukausipalkan lisäksi provisiokorvausta, joka kattaa myytyjen vaihtokoneiden myyntiprovision sekä kauppoihin mahdollisesti liittyvät asiakastapaamiset ja edustustilaisuudet varsinaisen työajan ulkopuolella.
Työnantajan mukaan tapaturma sattui nimenomaan tällaisessa asiakastilaisuudessa eli messujen yhteydessä. Työantajan selvitykseensä liittämän esitteen mukaan messut olivat 26.3.-27.3.2004. Messut olivat auki perjantaina 26.3.2004 kello 9.00-18.00.
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut, että korvauksia ei makseta vakuutuksen eikä tapaturmavakuutuslain perusteella. Tapaturmailmoituksen mukaan ja työnantajalta saadun selvityksen mukaan A:lle sattui tapaturma lauantaiyönä 27.3.2004 kello 3.00. A oli tuona päivänä edustanut yritystä asiakastilaisuudessa messuilla. Saadun selvityksen mukaan messuaikataulussa oli messujen päättymiseksi ilmoitettu kello 15.00. Tapaturmavakuutuslain mukaan tapaturman ei voitu katsoa sattuneen työmatkalla työstä asunnolle eikä työstä johtuvissa olosuhteissa vaan tapaturma sattui työntekijän vapaa-ajalla. Koska A:lle sattui tapaturma yöllä kello 3.00 ja messut loppuivat kello 15.00, tapaturmaa ei voitu katsoa työmatkalla sattuneeksi, vaikka huomioitaisiin messukalusteiden ja muiden tarvikkeiden tyhjentämisaika messualueella. Päätöksen mukaan vakuutuksesta, josta korvauksia haetaan, työntekijät eivät ole vakuutettuna vapaa-ajalle.
K Oy, joka oli maksanut A:lle sairausajan palkkaa, vaati päätöksen kumoamista ja korvausten myöntämistä tapaturmalainsäädännön perusteella. Työnantaja vaati lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista laillisine viivästyskorkoineen. Valituksen mukaan messut olivat maanrakennuskonekauppaa harjoittavan K Oy:n markkinointitapahtuma, jossa tavattiin useita nykyisiä ja tulevia asiakasyrityksiä. Konemyyjä A oli yksi yrityksen neljästä työntekijästä. Samaan aikaan myös muut tamperelaiset konekaupat järjestivät vastaavia tilaisuuksia, joissa arvioidaan yhteensä käyneen 5.000 henkilöä. Kyseessä oli siten ollut merkittävä tapahtuma yrityksen kannalta. Messutapahtuma alkoi perjantaina 26.3.2004 ja päivän päätteeksi oli A:n vetämä asiakastilaisuus. Se päättyi ilmoituksessa mainittuna aikana A:n loukkaantumiseen. A:n tehtävä konemyyjänä oli ollut nimenomaan järjestää näille yrityksille markkinointitilaisuus tamperelaisessa ravintolassa, josta palattaessa vahinko oli aiheutunut. A oli koko ajan ollut asianmukaisissa työtehtävissä. Hänen työtehtävinään oli nimenomaan yrityksen edustamien konemerkkien ja muiden laitteiden markkinointi asiakkaille. Tilaisuudessa oli nimenomaan käyty kaupankäyntiin ja vastaiseen yhteistyöhön liittyviä keskusteluja. Tapaturma ei siten ollut tapahtunut vapaa-aikana vaan työhön kuuluvan edustustilaisuuden yhteydessä.
Vakuutuslaitos katsoi, ettei A:n tapaturmaa voida katsoa sattuneeksi työmatkalla työstä asunnolle eikä työstä johtuvissa olosuhteissa muutoin. Tapaturma oli sattunut A:n vapaa-ajalla. Tapaturma oli sattunut yöllä kello 3.00 ja messut olivat loppuneet jo kello 18.00. Vakuutuslaitos viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun (KKO:2000:93) ja toteaa, että työ- ja vapaa-aikaa erotettaessa voidaan luonnollisena lähtökohtana pitää kyseessä olevan tilaisuuden ennalta ilmoitettua ohjelmaa. Tässä tapauksessa ennalta ilmoitettuna virallisena ohjelmana voidaan pitää messutapahtumaa. Messujen jälkeinen markkinointitilaisuus on ollut vapaamuotoinen ja ennalta suunnittelematon. A:n loukkaantuminen oli siten sattunut sen jälkeen, kun virallinen ohjelma eli messutapahtuma oli päättynyt. Valitus tulisi hylätä.
Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään asian näin päättyessä.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää: 1) työssä; 2) työstä johtuvissa olosuhteissa: a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella; b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin; tai c) hänen ollessaan työnantajan asioilla.
A oli 26.3.2004 osallistunut messuihin K Oy:n työssä. Messut olivat päättyneet kello 18.00. A oli perjantai-iltana ja lauantain vastaisena yönä ollut ravintolassa. Työnantajan mukaan kysymyksessä oli ollut asiakasyrityksille järjestetty markkinointitilaisuus. A oli ravintolasta lähtiessään kello 3.00 liukastunut ja vahingoittunut oikeaan nilkkaansa.
Tapaturmalautakunta katsoi, että osallistuminen messutapahtumaan oli kuulunut A:n työhön konemyyjänä. Messutapahtuman jälkeisen myöhään yöhön jatkuneen ravintolaillan ei sen sijaan voitu katsoa kuuluneen messujen ohjelmaan, vaikka A:n työtehtäviin kuuluukin markkinointitilaisuuksien hoitaminen. A:lle sattunut tapaturma oli lisäksi kohdannut häntä vasta kello 3.00 eli yhdeksän tunnin kuluttua messuohjelman mukaisen tilaisuuden päättymisen jälkeen. Tapaturmalautakunta katsoi, että tapaturma on sattunut A:n vapaa-ajalla. Näin ollen kysymyksessä ei ollut A:ta työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa matkalla työstä asunnolle kohdannut tapaturma. K Oy:llä ei ollut oikeutta saada korvausta maksamastaan sairausajan palkasta.
Työstä johtuvat olosuhteet – edustustilaisuus