Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 6.4.2005
Asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan kuntoutusselvittelyjen aikana ei ollut tullut esiin muitakaan sellaisia realistisia koulutusvaihtoehtoja, joihin A aikaisemman koulutuksensa ja työkokemuksensa sekä suuntautuneisuutensa perusteella voisi hakeutua. Kun otetaan myös huomioon oppilaitoksen selvitys, jonka mukaan puutarhatalouden koulutusohjelmasta valmistuvat sijoittuvat muun muassa neuvonnan ja hallinnon asiantuntijatehtäviin ja se seikka, että koulutuksen aikana opiskelijat eivät joudu toistuvasti tai jatkuvasti tekemisiin viherkasvien kanssa, katsoi tapaturmalautakunta, että kyseistä koulutusta voidaan pitää ammattitaudista aiheutuvien rajoitusten puolesta A:lle soveltuvana koulutuksena. TapLa 4667/2004
Vakuutuslaitos oli katsonut A:lla olevan korvaukseen oikeuttavana ammattitautina Ky:n työssä 14.8.1997 ilmennyt limoviikunan ja viirivehkan aiheuttama yliherkkyysnuha sekä silmien sidekalvontulehdus.
A:n kuntoutusasia oli ollut vireillä Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus VKK ry:ssä (nyk. Vakuutuskuntoutus VKK ry) ensimmäisen kerran elokuusta 1999 alkaen. 19.10.1999 päivätyssä poistolausunnossa oli todettu, että A oli käynyt puutarhakoulun ja hänellä oli floristin koulutus. Hän oli toiminut aluksi äitinsä puutarha-alan yrityksessä ja oli perustanut vuonna 1986 oman yrityksen, johon kuului vihersisustusta ja kasvien hoitoa. Yrityksessä oli yksi vieras työntekijä. A oli ilmoittanut selviävänsä siten, että hän teki suurimman osan työajasta tilausten vastaanottoa ja neuvontaa ja vieras työntekijä teki muun muassa istutustyöt. A oli tuolloin päätynyt siihen, että hän jatkaa yritystoimintaansa ainakin toistaiseksi eikä suunnittele ammatin vaihtoa.
A:n kuntoutusasia oli tullut uudelleen vireille Vakuutuskuntoutus VKK ry:ssä syksyllä 2002. Hän oli yrittänyt vähentää altistumista työjärjestelyillä, mutta ne olivat osoittautuneet riittämättömiksi ja oireet olivat lisääntyneet. A oli selvitellyt vaihtoehtojaan työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjauksen avustuksella kevään 2003 aikana, jolloin soveltuvaksi alaksi oli kaavailtu sosiaalialaa ja sosionomikoulutusta. 12.7.2004 päivätyssä VKK ry:n kuntoutussuosituksessa oli todettu, että A oli kuitenkin harkinnan jälkeen todennut, ettei tämäntyyppinen ala ”ole hänen juttunsa” ja oli jatkanut koulutuslinjavalinnan pohdintaa. Keväällä 2004 A oli ilmoittanut, että hän oli hakenut hortonomikoulutukseen maisemasuunnittelulinjalle. Koulun mukaan A:n terveydelliset rajoitteet eivät olleet haittana koulutuksessa. Selvityksen mukaan koulutusohjelmasta valmistuneet sijoittuvat suunnittelutoimistoihin, kuntien ja kaupunkien viheralueista ja ympäristön hoidosta vastaaviin organisaatioihin sekä muihin alan asiantuntijatehtäviin tai toimivat itsenäisenä yrittäjänä. VKK ry on arvioinut, että A oli allergisoitunut työssään vihersisustajana ja työn jatkaminen on osoittautunut hankalaksi. Suunnitelmissa oleva hortonomikoulutus asetti työllistymisen suhteen myös tiettyjä rajoitteita, sillä työmahdollisuudet täytyy hakea pelkästään suunnittelua sisältävistä töistä. Suhteessa A:n aikaisempaan koulutukseen oli ammattikorkeakoulutasoista koulutusta pidetty ehkä hieman ylimitoitettuna, mutta lausunnossa oli katsottu, että hän pystyi siinä käyttämään hyväkseen aikaisempaa koulutustaan ja työkokemustaan ja työllistymismahdollisuudet olivat mahdollisesti paremmat hänen valmistuttuaan. VKK ry oli puoltanut myönnettäväksi A:lle tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla hortonomin koulutuksen ajalla 15.8.2004-31.5.2008 mikäli A tulee valituksi koulutukseen.
A oli hyväksytty opiskelijaksi ammattikorkeakouluun puutarhatalouden koulutusohjelmaan 10.9.2004 alkavaan koulutukseen.
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut, ettei se korvaa A:lle Vakuutuskuntoutus VKK ry:n ehdottamaa hortonomin koulutusta. Päätöksessä oli todettu, että tapaturma-asiain korvauslautakunta on kokouksessaan 25.8.2004 katsonut, ettei Vakuutuskuntoutus VKK ry:n ehdottamaa hortonomin koulutusta voitu pitää ammattitaudin kannalta soveltuvana, joten sitä ei tulisi korvata, vaan jatkaa kuntoutusselvittelyä soveltuvan koulutusvaihtoehdon löytämiseksi.
A haki muutosta päätökseen ja vaati hortonomin koulutuksen korvaamista. Hän vetosi siihen, että oppilaitoksen puolesta oli katsottu, etteivät todetut allergiat ole esteenä koulutukselle. Koulutusohjelma oli laaja-alainen ja käsitti eri suuntautumisvaihtoehtoja. A totesi, että hän voi valita esimerkiksi yritystoiminnan, jossa keskitytään tuotannolliseen ja toiminnalliseen suunnitteluun sekä liiketoiminnan suunnitteluun ja johtamiseen. Tuotteistamisen suuntautumisvaihtoehdossa tähdätään tuotteiden ja palveluiden kaupallistamiseen markkinatiedosta tuotekehityksen kautta markkinoille. Itse koulu sijaitsee vanhassa Vallinkorvan metsäoppilaitoksessa, jossa ei ole muun muassa kasvihuoneita, vaan kysymyksessä on tavallinen koulurakennus. A totesi edelleen, että verrattuna hänen nykyiseen työhönsä viherkasvien huoltajana ja myyjänä, oli vihersisustaminen valtakunnallisestikin hyvin suppea osa koko viheralasta. Hän katsoi, että koulutuksella pystytään takaamaan sellainen työllistyminen, ettei hän joudu tekemisiin oireita aiheuttavien tekijöiden kanssa jatkossa. A ilmoitti, että hän pyrki sosiaalialan oppilaitokseen keväällä 2003 sosionomin ja toimintaterapeutin koulutukseen, mutta hänen pistemääränsä ei riittänyt edes lähelle varasijoja. Muihinkin koulutuksiin vaaditaan aina aikaisempaa työ- tai koulutuskokemusta kyseisiltä aloilta. A totesi edelleen, että hänen saamansa opiskelupaikka oli aikuispuolella, joten perheelliselle henkilölle se oli hyvä vaihtoehto. Jo se, että hän sai ammattikorkeakoulupaikan koulutuksessa, jossa on vain viisi aloituspaikkaa, oli hänelle itselleenkin yllätys. Korkeakoulututkinnolla hän voi myös hakea paljon paremmin muille aloille, joten tulevaisuudessa hän voi päästä taloudellisesti samoihin ansiotuloihin. A totesi vielä, että aikuiskoulutus-AMK ei ala säännöllisesti joka vuosi, vaan riippuu muun muassa määrärahoista. A katsoi, että kyseinen koulutusohjelma tuki hänen omaa pitkää uraansa samalta alalta, jota hän voi vielä hyödyntää työelämässä useita vuosia.
Tapaturmalautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön korvaamaan A:lle ammatillisena kuntoutuksena hortonomin tutkintoon tähtäävän koulutuksen ammattikorkeakoulun puutarhatalouden koulutusohjelmassa ajalla 15.8.2004-31.5.2008.
A:llä oli korvaukseen oikeuttavana ammattitautina limoviikunan ja viirivehkan aiheuttama yliherkkyysnuha sekä silmien sidekalvontulehdus. Hän ei ammattitaudin vuoksi ollut kyennyt jatkamaan työskentelyä yrityksessään, jonka toimialana on ollut vihersisustus ja kasvien hoito. Tapaturmalautakunta totesi, että ammattitaudin ja mahdollisen myöhemmän altistumisen vuoksi A:lle voisi soveltua puutarha-alaa paremmin jonkin muun alan koulutus. Hän ei kuitenkaan ollut tullut valituksi keväällä 2003 hakemiinsa sosiaalialan opintoihin.
Asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan kuntoutusselvittelyjen aikana ei ollut tullut esiin muitakaan sellaisia realistisia koulutusvaihtoehtoja, joihin A aikaisemman koulutuksensa ja työkokemuksensa sekä suuntautuneisuutensa perusteella voisi hakeutua. Kun otetaan myös huomioon oppilaitoksen selvitys, jonka mukaan puutarhatalouden koulutusohjelmasta valmistuvat sijoittuvat muun muassa neuvonnan ja hallinnon asiantuntijatehtäviin ja se seikka, että koulutuksen aikana opiskelijat eivät joudu toistuvasti tai jatkuvasti tekemisiin viherkasvien kanssa, katsoi tapaturmalautakunta, että kyseistä koulutusta voidaan pitää ammattitaudista aiheutuvien rajoitusten puolesta A:lle soveltuvana koulutuksena.
Kuntoutus