Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 11.1.2006
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että rikkihapon altistava vaikutus on riittänyt aikaansaamaan todetut hampaiden eroosiovauriot, jotka oikeuttivat ammattitautikorvaukseen. TapLa 3081/2005
Vakuutuslaitos oli 9.9.2003 antamallaan päätöksellä evännyt tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset A:n hammasvaivoista katsoen, ettei kysymyksessä ole ammattitautilaissa tarkoitettu työn aiheuttama ammattitauti. Riittävää syy-yhteyttä hammasvaivojen ja työssä tapahtuneen happamille aineille altistumisen välillä ei ole todettu.
Vakuutuslaitos on käsitellyt asian uudelleen sille toimitettujen uusien lääketieteellisten selvitysten perusteella ja katsonut, etteivät uudet selvitykset anna aihetta muuttaa 9.9.2003 annettua päätöstä. A:lla ei ole ammattitautilaissa tarkoitettua työn aiheuttamaa ammattitautia.
A valitti vakuutuslaitoksen päätöksestä katsoen, että hänen hampaidensa kiilteiden katoaminen ja vauriot johtuivat työoloista, kun hän oli joutunut jatkuvasti hengittämään rikkihapon käryä. A vaati hammashoidon korvaamista.
Vakuutuslaitos totesi, että asiassa ei ole esitetty uutta selvitystä, joka antaisi aiheen muuttaa tehtyä ratkaisua.
Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen maksamaan lainmukaiset korvaukset ammattitautina korvaukseen oikeuttavien A:n hampaiden eroosiovaurioiden johdosta.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että A oli työskennellyt vuosien 1984-1996 välisenä aikana Outokumpu PoriCopper Oy:n vetämössä. Tankohallissa, jossa A työskenteli, oli tuotteiden pinnan puhdistuksessa käytettäviä peittausaltaita, joissa käytettiin rikkihappoliuosta. A on 29.6.2003 päivätyssä selvityksessään kertonut, että työpäivän jälkeen hän usein pystyi maistamaan suussaan hapon maun ja usein hänen nenänsä limakalvot olivat rikki vuotaen verta. Lisäksi hän on pystynyt kielellä tunnustelemaan tahmeampia paikkoja hammaspinnoissa ja myöhemmin jo silmälläkin on näkynyt tummempia laikkuja hampaiden etupuolella. Myöhemmin hampaissa on todettu lohkeilua ja kulumista. A:n hampaita on korjattu jatkuvasti 1990-luvun puolivälin jälkeen.
13.11.2002 päivätyn hammaslääkärin lausunnon mukaan A:n hampaissa oli vuosina 1996-1998 todettu eroosiomuutoksia lähinnä yläleuan premolaari- ja inkisiivialueiden bukkaali- ja palatinaalipinnoilla sekä alaleuan premolaarien bukkaalipinnoilla. Muutosten on katsottu olevan mahdollisesti happamien aineiden vaikutuksesta aiheutuneita.
Hammashoitomerkintöjen mukaan A:n hampaiden kiille on todettu kauttaaltaan voimakkaasti liuenneeksi, jonka vuoksi purenta on laskeutunut. 26.4.2005 päivätyn hammaslääkärin lausunnon mukaan tutkimuksissa on hammaskiven ja karieksen lisäksi havaittu useissa hammasryhmissä merkkejä eroosiosta välipintoja lukuun ottamatta kaikilla hammaspinnoilla. Lisäksi on todettu epätavanomaisen voimakasta kulumista ja tavanomaista runsaammin lohkeamia. Hampaiston happosyöpyminen asiantuntijoiden mukaan altistaa molemmille edellä mainituille ilmiöille. Anamnestisesti eroosioille ei saatu esiin työssä käytettyjen happojen lisäksi muuta ulkoista syytä, kuten ruokavaliota tai lääkkeitä. Myöskään mitään sisäisiä syitä ei tullut esiin. Sylkitutkimuksessa An syljen eritys oli todettu hyväksi ja syljen puskurikapasiteetti korkeaksi. Näin ollen luontaista taipumusta eroosioon ei ollut todettavissa. Vuonna 2004 A:lle tehdyssä luuston tiheysmittauksessa on todettu normaali ja jopa keskimääräistä suurempi luun tiheys.
Ottaen huomioon selvityksen A:n työssä esiintyneestä rikkihaposta ja sen määrästä, hänellä työpäivien jälkeiset tuntemukset suussa, hampaissa ja nenässä sekä tutkimuksissa todetut löydökset hampaissa muutoksenhakulautakunta katsoi, että rikkihapon altistava vaikutus on riittänyt aikaansaamaan todetut hammasvauriot ja näin ollen ne oikeuttavat ammattitautina korvaukseen. Asiassa ei ole tullut esiin sellaista selvitystä, jonka perusteella vaurioiden voitaisiin selvästi katsoa aiheutuneen An työn ulkopuolisista tekijöistä.
Hammasvamma
Syy-yhteys