Kuulon apuvälineitä ei pidetty tarpeellisina meluvamman aiheuttamien toiminnanrajoitusten vuoksi

Vakuutuslaitos oli korvannut Alle meluvamman johdosta kuulokojeen. Vakuutuslaitokselle oli toimitettu 13.2.2006 päivätty apuvälinesuositus, jossa A:lle suositeltiin apuvälineiksi optista hälytinjärjestelmää (sisältäen ovikellolähettimen, puhelinlähettimen, palohälytinlähettimen ja kannettavan vastaanottimen), vahvistinpuhelinta ja televisionkuuntelulaitetta. Näihin oli pyydetty vakuutuslaitokselta maksusitoumusta.

Muutoksenhakulautakunta oli 19.4.2006 haittarahaa koskevassa valitusasiassa antamallaan päätöksellä määrännyt vakuutuslaitoksen suorittamaan Alle ammattitautina korvatun meluvamman johdosta haittarahaa 4. haittaluokan mukaan.

Muutoksenhakulautakunnan hankkiman 4.3.2007 päivätyn asiantuntijalausunnon mukaan se, minkälaisia apuvälineitä mahdollisesti tarvitaan, riippuu monista yksilöön ja hänen toimintaympäristöönsä liittyvistä seikoista. Apuvälineratkaisuihin vaikuttavia ovat muun muassa henkilön työhön ja vapaa-aikaan liittyvät kuulemistarpeet, liikunta- ja näkökyky sekä perhe- ja asuinolosuhteet. Apuvälinetarvetta ei aina voida tarkasti arvioida yksistään kyseisen henkilön kuulokynnystason perusteella. Apuvälinetarvetta voidaan kuitenkin arvioida kuulon aleneman suuruusluokan perusteella ainakin karkeasti. Lievässä ja keskivaikeassa kuulon alenemassa tarkoituksenmukaisinta on tukea oman kuulon käyttöä vahvistaen tulevat äänet kuulokojeella tai –kojeilla. On mahdollista vaihtaa ovikello kuuluvamman ja matalamman hälytyssignaalin omaavaan, säätää puhelimen hälytysääni ja kuulokeääni kuuluvammaksi ja sijoittaa tavallinen palohälytin jokaiseen makuuhuoneeseen. Radion ja television kuunteluun riittää lievissä ja keskivaikeissa kuulon alenemissa kuulokoje, mutta äänen laatua ja kuuntelutilanteen rauhallisuutta saa lisää induktiivisilla tai infrapunakuunteluapuvälineillä. Vaikeasti kuulovammaisen hälytinapuvälineiden on painotuttava optiseen ja/tai värinähälytykseen. Kenenkään ei voida vaatia pitävän kuulokojetta ympärivuorokauden eikä edes kotona vapaa-ajalla koko ajan. Vaikeasti kuulovammainen tarvitsee usein myös lisävahvistusta ja häiriönpoistoa radion ja television kuunteluun.

Asiantuntijalausunnossa katsottiin, että henkilö, jonka kuulo on A:lle suoritetun kuulontutkimuksen osoittamaa tasoa, on jo kuulon kuntoutuksen tarpeessa. Apuvälineenä on tarpeen ensisijaisesti kuulokoje. Kojeen lisäksi voidaan käyttää monenlaisia muita apuvälineitä. A:n kuulotasolla eivät esimerkiksi television kuuntelussa käytettävät apuvälineet vielä ole välttämättömiä kuulokojeen antaman avun täydentämiseksi. Optisia hälyttimiä ei tarvita tällä kuulotasolla, koska akustinen hälytyssignaali tavoittaa sekä kojetta käytettäessä että ilman kojetta oltaessa. Tavallisissa puhelimissa on jo kauan ollut pääsääntöisesti hyvät mahdollisuudet säätää äänen voimakkuutta, jolloin oma puhelin todennäköisesti yltää jokseenkin samaan kuin niin sanottu vahvistinpuhelin.

Asiantuntijalausunnossa pidettiin apuvälinesuositusta kankeana ja A:n kuuloon nähden ylimitoitettuna. A tarvitsee kuulokojeen, joka hänelle on jo korvattu. Lisäksi hän saattaa hyötyä merkittävästi jostakin kojeen ohella tai sen vaihtoehtona käytettävästä apuvälineestä, mutta tällöin ratkaisujen on perustuttava tarkempaan olosuhteiden ja tarpeiden tuntemukseen, ja apuvälinevalinnat ovat pitkälti mieltymyskysymyksiä.

Muutoksenhakulautakunta katsoi hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten, että A:n kuulon alenema ei ole tasoltaan sellainen, että se sinänsä puoltaisi nyt kysymyksessä olevien apuvälineiden tarpeellisuutta A:lle jo korvatun kuulokojeen lisäksi. Apuvälinesuosituksessa, A:n valituksessa tai asiakirjoissa olevissa muissa selvityksissä ei ole esitetty myöskään sellaisia A:n yksilöllisiin olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella näiden apuvälineiden voitaisiin arvioida olevan tarpeellisia.

Näin ollen A:lle apuvälineiksi suositeltuja optista hälytinjärjestelmää (sisältäen ovikellolähettimen, puhelinlähettimen, palohälytinlähettimen ja kannettavan vastaanottimen), vahvistinpuhelinta ja televisionkuuntelulaitetta ei saadun selvityksen perusteella voitu pitää hänelle ammattitautina korvatun meluvamman aiheuttamien toiminnanrajoitusten vuoksi tarpeellisina kuntoutuksena korvattavina apuvälineinä.