Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 14.6.2007
A oli saanut tapaturman seurauksena vasemman peukalon haavan ja koukistajajänteen vamman. Koukistajajänteen korjausleikkauksessa jännesiirrännäinen oli johdettu kulkemaan keskihermon alitse ranteessa. Kyseisen kaltainen jännesiirrännäisen sijainti oli todennäköisesti ahtauttanut rannekanavaa, joten myös rannekanavaoireyhtymä oli todennäköisesti tapaturman seurausta ja oikeutti korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. TapLa 4875/2006
Vakuutuslaitos oli korvannut A:lle 17.2.2006 sattuneen tapaturman seurauksena vasemman peukalon haavasta ja koukistajajänteen katkeamisesta johtuvaa työkyvyttömyyttä ja korvannut sairaanhoitokuluja.
Vakuutuslaitos ei korvannut työkyvyttömyyttä 1.11.2006-31.3.2007 eikä keskihermon pinteen korjausleikkausta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Vasemman käden puutumisoireet sekä mahdollisen keskihermon pinteen syy-yhteys korvattuun tapaturmavammaan oli vakuutuslaitoksen mukaan epätodennäköinen, joten siitä johtuvaa työkyvyttömyyttä sekä sairaanhoitokuluja ei korvattu. Keskihermon pinneleikkausta ei myöskään korvattu eikä siihen annettu maksusitoumusta.
A haki muutosta päätökseen.
Vakuutuslaitos katsoi, että valitus tulisi hylätä. Se totesi, että A:lle suositeltua kirurgista toimenpidettä ei korvata enää tapaturmavakuutuslain 15 §:n perusteella sairaanhoitona eikä myöskään 14 §:n 4 momentin perusteella selvitys- tai tutkimuskuluina. Kysymys ei ollut työtapaturman seuraukseksi epäillyn vamman perustellusta selvittämisestä.
Vakuutuslaitos oli antamansa maksusitoumuksen perusteella korvannut 19.10.2006 tehdyn ENMG-tutkimuksen tapaturmavamman sairaanhoitona.
Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen hänen 17.2.2006 sattuneen tapaturman seurauksena saamastaan rannekanavaoireyhtymästä
A:n työssä 17.2.2006 veitsi oli livennyt hänen vasempaan peukaloonsa. Peukaloon oli tullut haava ja peukalon pitkä koukistajajänne oli katkennut. A:lle tehtiin 25.4.2006 korjausleikkaus, jossa jännesiirrännäinen uitettiin keskihermon ali syvien koukistajien päältä jännetuppialueelle
E-lääkärinlausunnossa katsottiin, että primäärivammalla, korjausleikkauksella ja todennäköisesti todettavalla hermopinteellä oli selvä syy-yhteys.
A:lle tehtiin 19.10.2006 ENMG-tutkimus, jossa todettiin vasemmalla vahva-asteinen keskihermon pinne rannekanavan alueella. Löydöksen todettiin selittävän oireet hyvin ja hermon vapauttaminen oli ENMG-lausunnon mukaan vaikuttanut aiheelliselta löydöksen valossa. A:lle tehtiin 15.11.2006 vasemman ranteen leikkaus, jossa keskihermon pinne vapautettiin. Sairauskertomuksen mukaan kyseessä on ollut tapaturman jälkeinen rannekanavaoireyhtymä. Kontrollissa käsikirurgin vastaanotolla 21.12.2006 todettiin, että leikkaustoimenpide oli auttanut puutumiseen ja keskihermo tulee toipumaan normaaliksi.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus katsotaan oikeuskäytännössä tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A oli saanut 17.2.2006 sattuneen tapaturman seurauksena vasemman peukalon haavan ja koukistajajänteen vamman. Koukistajajänteen korjausleikkauksessa jännesiirrännäinen oli johdettu kulkemaan keskihermon alitse ranteessa. Kyseisen kaltainen jännesiirrännäisen sijainti oli todennäköisesti ahtauttanut rannekanavaa, joten myös A:lla todettu rannekanavaoireyhtymä oli todennäköisesti 17.2.2006 sattuneen tapaturman seurausta ja oikeutti korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.
A oli 13.10.2001 tapaturmaisesti vahingoittunut ja hänellä on lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu rintarangan III ja IV nikamien murtumat sekä rintalastan ja oikean ranteen murtumat. Lisäksi hänen on todettu saaneen selkäydinvaurion ja paraplegian.
Sisätautien klinikan 8.3.2005 päivätyn väliarvion mukaan A on ollut osteoporoosiprojektikäynnillä. A:n nilkan on kerrottu murtuneen kaksi vuotta aiemmin. Muita murtumia ei ole ollut. Luuntiheysmittauksessa reisiluunkaulassa on todettu vamman jälkitilaksi sopien selvä osteoporoosi. A:lle on aloitettu Fosamax-lääke. Diagnoosiksi on asetettu selkäydinvamman aiheuttama osteoporoosi.
A on 7.1.2006 kolauttanut oikean säärensä ja nilkka on tällöin turvonnut. Nilkan röntgenkuvassa on todettu ulkokehräksessä ja sääriluun alaosassa murtumat.
Syy-yhteys
Seurannaisvamma