Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 16.4.2009
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että äänihuulisyöpä oli todennäköisesti pääasiallisesti työperäisten rikkihappohuurujen ja rikkiyhdisteiden aiheuttama ammattitauti. TapLa 3056/2008
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut käsitelleensä 18.2.2008 päivätyn Työterveyslaitoksen lääkärinlausunnon oikaisuhakemuksena 6.5.2005 annettuun päätökseen äänihuulisyövän epäyksestä. Toimitettu lisäselvitys ei antanut aihetta muuttaa päätöstä. Rikkihappohuurujen aiheuttaman äänihuulisyövän tieteellistä tutkimusnäyttöä ei ole toistaiseksi osoitettu riittävän monissa yleistettävyyden tasolle oikeuttavissa tieteellisissä epidemiologisissa eikä ihmistutkimuksissa. Äänihuulisyöville on muitakin todennäköisiä aiheuttajasyitä. A:n osalta ei ole myöskään riittävällä todennäköisyydellä osoitettu nimenomaan työtehtäviin liittyneiden satunnaisten rikkihappohuurujen altistumisen aiheuttaneen syövän. Vaikka tieteellinen näyttö antaa aihetta epäillä rikkihappoaltistuksella olevan vaikutusta mahdollisen äänihuulisyövän synnyn osatekijänä, ei se oikeuta ammattitautilain mukaisen todennäköisyyden mukaiseen korvaukseen. Muita työperäisiä syövän aiheuttamia altisteita ei ole Työterveyslaitoksen selvityksessä voitu myöskään osoittaa.
A vaati päätöksen muuttamista ja ammattitaudin korvaamista. Hän viittasi Työterveyslaitoksen 18.2.2008 päivättyyn lausuntoon.
Vakuutuslaitos on antanut asiassa lausuntonsa.
Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen ammattitautina korvaukseen oikeuttavan äänihuulisyövän johdosta.
A oli vuodesta 1969 alkaen työskennellyt Kemiran (nykyisin Kemphos) Siilinjärven pasutto-rikkihappotehtaalla. Hän on työssään altistunut asbestille, arseenille, passiiviselle tupakansavulle ja rikkihappohuuruyhdisteille. Lääkärintutkimuksissa A:lla on todettu äänihuulisyöpä. PAD-vastauksen mukaan kysymyksessä on hyvin erilaistunut levyepiteelikarsinooma.
Vakuutuslaitos on 6.5.2005 antamallaan päätöksellä ilmoittanut, että A:lle ei myönnetä tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, koska hänellä ei ole ammattitautilain mukaista ammattitautia. Riittävää syy-yhteyttä äänihuulisyövän ja työssä tapahtuneen kemiallisille aineille ja hapoille altistumisen välillä ei ole todettu.
Muutoksenhakulautakunta on 11.1.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Muutoksenhakulautakunta on asiassa esitetyn A:n työhistoriaa koskevan ja lääketieteellisen selvityksen perusteella katsonut, että A ei ole työssään altistunut siinä määrin arseenille, asbestille tai rikkihappohöyryille, että niiden altistava vaikutus riittäisi aikaansaamaan hänellä todetun vasemman äänihuulen syövän. Kysymyksessä ei ole ammattitautilain 2 §:n perusteella ammattitautina korvaukseen oikeuttava sairaus.
Äänihuulisyöpä ei myöskään todennäköisesti pääasiallisesti ole seurausta A:n altistumisesta työpaikalla passiiviselle tupakoinnille. Kysymyksessä ei näin ollen ole myöskään ammattitautilain 1 §:n perusteella ammattitautina korvaukseen oikeuttava sairaus. Muutoksenhakulautakunta on katsonut, että syy-yhteys työperäisten altisteiden ja A:n äänihuulisyövän välillä on epätodennäköinen sen yleisen tutkimuksellisen tiedon valossa, mitä työperäisen tupakansavualtistumisen ja syövän synnyn välisistä yhteyksistä tunnetaan.
A on ollut Työterveyslaitoksella tutkimuksissa äänihuulisyövän työperäisyyden selvittämiseksi. Tutkimusten perusteella laaditun 18.2.2008 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan altistumistietojen perusteella A:n altistumista rikkihappohuuruille on työhygieenikon mukaan pidetty merkittävänä. A:n altistusta arseenille ja asbestille ei ole pidetty merkittävänä. Passiiviselle tupakansavulle altistumisesta ei ole olemassa mittaustietoja, joten sitä ei voida arvioida. Kirjallisuusselvityksen mukaan asbestialtistumisen, arseenille altistumisen ja passiiviselle tupakoinnille altistumisen yhteydestä kurkunpään syöpään ei ole riittävää näyttöä. Toksikologin konsultaation mukaan rikkihappohuurujen kurkunpään syövälle altistavasta vaikutuksesta on olemassa yhdenmukaista tieteellistä tutkimusnäyttöä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on arvioinut, että altistuminen rikkihappohuuruille on syöpää aiheuttava ihmiselle. Mekanismin osalta merkityksellisiä ovat todennäköisesti toistuvat (ärsytyskynnyksen ylittävät) altistumishuiput työuran aikana, joita A:n työuran aikana on esiintynyt. Altistumistietojen, aikaisempien ja nyt tehtyjen tutkimusten perusteella A:n kurkunpääsyövän on arvioitu todennäköisesti pääasiallisesti olevan rikkihappohuurualtistumisen aiheuttama ammattisyöpä.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n äänihuulisyövän työperäisyyden arvion lähtökohtana on, että Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokittanut rikkihappohuuruille altistumisen ihmiskarsinogeeniseksi. Epidemiologisissa tutkimuksissa, jotka ovat osin metodisesti kritisoitavissa, kurkunpääsyövän riski on ollut altistuneilla yleensä yli kaksinkertainen altistumattomiin verrattuna. Tämä tarkoittaa, että kurkunpääsyövän ja rikkihappoaltistumisen välistä syy-yhteyttä voidaan tarkastella ammattitautilain edellyttämän todennäköisyyskriteerin pohjalta yksittäistapauksessa.
Työterveyslaitoksen työhygieenisen asiantuntija-arvion mukaan A:n altistuminen rikkiyhdisteille, mukaan lukien rikkihappohuurut, on ollut syöpäriskin kannalta merkittävää ja ajoittain varsin voimakasta ja määrältään todennäköisesti riittävä syövän synnyn kannalta.
Kurkunpääsyövän, mukaan lukien äänihuulisyöpä, yleisin tunnettu aiheuttaja on tupakointi. A ei esitetyn selvityksen mukaan ole koskaan itse tupakoinut. Toinen merkittävä kurkunpääsyövän riskitekijä on alkoholin käyttö, joka A:n tapauksessa ei ole ollut suurta.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n äänihuulisyöpä on ammattitautilain tarkoittama ammattitauti, joka on todennäköisesti pääasiallisesti työperäisten rikkihappohuurujen ja rikkiyhdisteiden aiheuttama. A:lla on oikeus lainmukaiseen korvaukseen äänihuulisyövän johdosta.
Syy-yhteys
Syöpä