Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 28.1.2010
C ja A olivat sopineet siitä, että A tekee työn B:lle vastikkeesta. A:n mukaan työ oli sovittu tehtäväksi normaalina palkkatyönä. C:n mukaan työ oli sovittu tehtäväksi yksityisyrittäjänä. Kirjallista sopimusta asiasta ei ole ollut. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että asia joudutaan ratkaisemaan yleisen elämänkokemuksen ja asiassa ilmenneiden muiden seikkojen perusteella. Käytännössä kuvatunlaista kirvesmiehen työtä tehdään omakotitalotyömaa-rakennuksilla sekä työsuhdetyönä että yrittäjänä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että kun tässä tapauksessa mitään vakuuttavaa näyttöä ei ollut siitä, että kyseinen työ olisi nimenomaan sovittu tehtäväksi yrittäjänä, on tilanne tulkittava niin, että todennäköisemmin se on kuitenkin ollut tarkoitettu tehtäväksi työsuhteessa. Näin ollen kysymyksessä on katsottava olleen työsuhde ja siten tapaturma on korvattava työtapaturmana. Tapla 1854/2009
Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että A:lle ei myönnetä tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia. Asiassa saatujen selvitysten perusteella vakuutuslaitos on katsonut, että A:lla ei ole ollut tapaturmavakuutuslain 1 §:n edellyttämää työsuhdetta B:hen. Selvitysten perusteella vakuutuslaitos on katsonut, ettei ole riittävää näyttöä siitä, että työ olisi tarkoitettu tehtäväksi vastiketta vastaan toisen johdon ja valvonnan alaisena. B:n antaman selvityksen mukaan A on tehnyt hänelle palkkilaudoitustyön yksityisyrittäjänä. Lisäksi sairaalan lääkärinlausunnossa A:n mainitaan toimineen yrittäjänä. A on itse ilmoittanut ostaneensa omilla rahoillaan tarvikkeita sovitun työn suorittamiseksi. Vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan tällainen toiminta on tyypillisempää yrittäjänä suoritetussa työssä kuin työsuhdetyössä. A:lla ei myöskään ole ollut esittää tositteita maksetuista palkoista ja ennakonpidätyksistä tai työsopimuksesta eikä työnantajaksi ilmoitettua B:tä löydy Eläketurvakeskuksen lähettämästä työsuhderekisteriotteesta.
A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaati vakuutuskorvauksia, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat. A vetosi siihen, että C, B:n isä, on ottanut häneen yhteyttä vuonna 2008 syyskuussa ja kertonut etsivänsä kirvesmiestä omakotitalotyömaalle. C. on kertonut edustavansa poikaansa. C:n kanssa on sovittu, että hän tekee työn normaalina palkkatyönä ja työnantaja maksaa sosiaalikulut. Hän on jutellut vain ja ainoastaan C:n kanssa siitä, millä korvauksella työtä tehdään. B:tä hän ei ole koskaan henkilökohtaisesti edes tavannut, joten hän ei voi sanoa sopimustilanteesta mitään. Lehti-ilmoituksessa oleva puhelinnumero ei ole hänen numeronsa. Ilmoituksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä myös yrittäjällä on oikeus mennä normaaliin palkkatyöhön. Hänen yrityksensä on mennyt vuoden 2005 lopussa konkurssiin eikä hän ole voinut sen jälkeen perustaa uutta yritystä. Lääkärinlausunnossa oleva merkintä yrittäjä on peräisin vanhoilta ajoilta, nyt häneltä ei ole kukaan edes kysynyt hänen ammattiaan. Lääkärinlausunnossa ei mainita hänen toimineen yrittäjänä, kun hän on ollut B:n talotyömaalla töissä. Jos työnantaja B laiminlyö kaikki työnantajalle kuuluvat velvoitteet, ei työsuhderekisteriotteessa voi mitään näkyäkään. Työnantajan laiminlyönti ei voi osoittaa sitä, että hän on tehnyt työtä yrittäjänä. Hän on ostanut omalla rahallaan tarvikkeita työmaalle, koska työmaan nokkamies ei betonivalun takia ole niitä päässyt hakemaan ja kiireen vuoksi hän on lupautunut itse ne hakemaan ja omalla rahallaan maksamaan. Rahat ovat edelleen saamatta. Tositteita maksetuista palkoista ja ennakonpidätyksistä ei voi olla, koska B on laiminlyönyt kaikki asiat ja jättänyt hänelle palkat maksamatta. Jos palkkaa ei ole maksettu, ei niistä voi olla tositteitakaan. Työntekijän asia ei ole valvoa, että työnantaja huolehtii asioistaan. A:n väite yrittäjyydestä ei riitä, kun hän eikä kukaan muukaan henkilö työmaan puolelta ole ollut paikalla, kun työstä on sovittu.
Vakuutuslaitos katsoi, että A:n toimittama valituskirjelmä ei aiheuta muutosta valituksenalaiseen päätökseen. Vakuutuslaitos piti edelleen todennäköisenä, ettei A:lla ole ollut tapaturmavakuutuslain 1 §:n edellyttämää työsuhdetta B:hen. Työnantajan, B:n, antaman selvityksen mukaan A teki hänelle palkkilaudoitustyön yksityisyrittäjänä. A on ilmoittanut ostaneensa itse omilla rahoillaan tarvikkeita sovitun työn suorittamiseksi. Vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan tarvikkeiden ostaminen omilla rahoilla työn suorittamiseksi on tyypillisempää yrittäjänä suoritetussa työssä kuin työsuhdetyössä. A:lla ei myöskään ole ollut esittää minkäänlaisia tositteita työsuhteesta (työsopimusta, tositteita maksetuista palkoista tai ennakonpidätyksistä) eikä työnantajaa löydy Eläketurvakeskuksen lähettämästä työsuhderekisteriotteesta. Vaikka lääkärinlausunnossa oleva merkintä yrittäjyydestä olisikin vanhentunut, vakuutuslaitos katsoi edelleen, ettei tässä tapauksessa ole riittävää näyttöä siitä, että työ olisi tarkoitettu tehtäväksi vastiketta vastaan toisen johdon ja valvonnan alaisena.
Vakuutuslaitos totesi, että työsopimus voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti. A ei ole esittänyt kirjallista työsopimusta ja lisäksi hän ilmoittaa valituskirjelmässään, että hän on asioinut ainoastaan C:n kanssa eikä ole koskaan edes tavannut B:tä. Näin ollen kysymys ei voi olla myöskään suullisesta työsopimuksesta A:n ja B:n välillä A:n väittämällä tavalla.
Muutoksenhakulautakunta on kuullut A:ta asiakirjoissa olevan B:n ja C:n allekirjoittaman 22.2.2009 päivätyn selvityksen johdosta. A on toimittanut muutoksenhakulautakunnalle 26.11.2009 päiväämänsä selvityksen liitteineen.
Muutoksenhakulautakunta on pyytänyt myös B:ltä lisäselvitystä. B ei ole kuitenkaan toimittanut muutoksenhakulautakunnalle selvitystä määräaikaan mennessä.
Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen 12.10.2008 sattuneen työtapaturman johdosta.
A:n itsensä allekirjoittaman tapaturmailmoituksen mukaan hän on 12.10.2008 tapaturmaisesti vahingoittunut B:n työssä. Kysymyksessä on ollut kirvesmiehen/autonosturinkuljettajan työ. Palkan määräytymisperuste on ollut 14 euroa/tunti. A ei ole toiminut samanaikaisesti yrittäjänä. A:n oman selvityksen mukaan hän on ollut kolmatta päivää töissä, kun vahinko on sattunut. Työn on pitänyt kestää muutaman päivän, yhden ikkunanylityspalkin laudoituksen ajan. Tuntipalkaksi on sovittu 14 euroa. Hänellä on palkkasaatavia 252 euroa. Työsopimus on ollut suullinen. Hän on ostanut työtä varten omilla rahoilla 197 euron tarvikkeet. Työpäivän kestosta ei ole sovittu, työtä on tehty sään ja tilanteen mukaan urakka valmiiksi.
Asiakirjoissa olevassa lääkärinlausunnossa A:n ammatiksi on merkitty yrittäjä. A:n oman selvityksen mukaan hän on vahingon sattuessa ollut työsuhteessa.
B:n ja C:n allekirjoittaman 22.2.2009 päivätyn selvityksen mukaan A on tullut yksityisyrittäjänä töihin. Kirjallista työsopimusta ei ole. A on ollut yksityisyrittäjänä alv:n kanssa liikkeellä. Hän ei puhu totta tässä asiassa. Rakennuksella on todistajana D, joka on ollut läsnä suullista sopimusta tehtäessä. Selvitykseen on oheistettu lehti-ilmoitus, jossa tarjotaan kirvesmiehen palveluita 27 euroa/tunti sisältäen alv:n.
A:n 26.11.2009 päiväämän selvityksen mukaan työstä sovittaessa työmaalla ei ole ollut C:n lisäksi ketään muuta. Hän on käynyt myöhemmin samana päivänä uudelleen työmaalla, jolloin D. on ollut paikalla, mutta hänen kanssaan ei ole keskusteltu mitään työehdoista, vaan silloin on katsottu piirustuksia. A toteaa, että B:n vaimo on D:n kummityttö. A toteaa vielä, että vaikka hän olisi yrittäjä ja hänellä olisi ollut jokin ilmoitus sanomalehdessä, niin sekään ei osoita sitä, että hän olisi tehnyt työn yrittäjänä. Vain se, mitä hän on sopinut P. M:n kanssa, osoittaa sen, miten työ on sovittu tehtäväksi. Hän on sopinut C:n kanssa, että työ tehdään normaalina palkkatyönä.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n mukaan sillä, joka sopimuksen perusteella, työntekijänä, vastikkeesta tekee työtä toiselle, työnantajalle, tämän johdon ja valvonnan alaisena, on oikeus saada korvausta työtapaturmasta, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Vastikkeeksi katsotaan jokainen etu, jolla on taloudellista arvoa.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että riidatonta asiassa on se, että B ja A ovat sopineet siitä, että A tekee kyseisen työn M:lle vastikkeesta. Asiassa on esitetty kaksi erilaista näkemystä siitä, onko kyseinen työ sovittu tehtäväksi työsuhteessa vai yrittäjänä. A:n mukaan työ on sovittu tehtäväksi normaalina palkkatyönä. B:n mukaan työ on sovittu tehtäväksi yksityisyrittäjänä. Kummankaan näkemyksen tueksi ei ole voitu esittää vakuuttavaa näyttöä. Mitään kirjallista sopimusta asiasta ei ole ja työsopimus voidaan tehdä myös suullisesti.
Näin ollen asia joudutaan ratkaisemaan yleisen elämänkokemuksen ja asiassa ilmenneiden muiden tietojen perusteella. A on selvitysten mukaan ainakin joskus aiemmin ollut yrittäjänä eli hän on tehnyt työtä myös yrittäjänä. Tämä ei kuitenkaan osoita sitä, että nimenomaan nyt kysymyksessä oleva työ olisi ollut tarkoitettu tehtäväksi yrittäjänä. A on myös ostanut omilla rahoillaan tarvikkeita nyt kysymyksessä olevan työn suorittamiseksi, mikä on tyypillisempää yrittäjänä suoritettavassa työssä, mutta ei ole poissuljettu vaihtoehto myöskään työsuhdetyössä. Tositteita maksetuista palkoista tai ennakonpidätyksistä ei ole eikä työnantajaa löydy Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteriotteesta, mutta näitä ei voi löytyäkään, mikäli työnantaja on laiminlyönyt velvollisuutensa. A ei ole voinut tehdä suullista työsopimusta B:n kanssa, koska hän ei ole koskaan B:ää edes tavannut, mutta A on voinut kuitenkin tehdä suullisen työsopimuksen B:n edustajan C:n kanssa.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että käytännössä kuvatunlaista kirvesmiehen työtä omakotitalotyömaa-rakennuksilla tehdään sekä työsuhdetyönä että yrittäjänä. Sinänsä tässä tapauksessa ei ole kiistaa siitä, etteikö kyseistä työtä olisi sovittu tehtäväksi. Eli sopimus on tehty ja se on tehty suullisesti. Kysymys on ollut A:n ja B:n välisestä sopimuksesta, jonka B:n puolesta on sopinut hänen edustajanaan C.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että kun tässä tapauksessa mitään vakuuttavaa näyttöä ei ole siitä, että kyseinen työ olisi nimenomaan sovittu tehtäväksi yrittäjänä, on tilanne tulkittava niin, että todennäköisemmin se on kuitenkin ollut tarkoitettu tehtäväksi työsuhteessa. Näin ollen kysymyksessä on katsottava olleen työsuhde ja siten 12.10.2008 sattunut tapaturma on korvattava työtapaturmana.
Työsuhde
Yrittäjä