Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 18.8.2011
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että kysymyksessä ei ole ollut niin vähäinen poikkeama, että sen jälkeen säännöllisesti käytetyllä työmatkareitillä sattuneen tapaturman voitaisiin katsoa kohdanneen A:an työstä johtuvissa olosuhteissa. TapLa 51/2011
Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että A:lle ei makseta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta tapaturmasta, koska se ei ole sattunut työssä eikä tapaturmavakuutuslain 4 §:n tarkoittamalla matkalla töistä kotiin. Saatujen selvitysten perusteella vakuutuslaitos on katsonut, että tapaturman sattumishetkellä ajallinen syy-yhteys työhön on katkennut eikä kyseessä ole enää tapaturmavakuutuslain 4 §:n tarkoittama työmatkalla sattunut tapaturma. Päätöksen mukaan kyseessä on vapaa-ajalla sattunut tapaturma.
A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaati korvausta työmatkalla sattuneesta tapaturmasta. A vetoaa siihen, että tavaratalon työpaikalla ei saa tehdä omia ostoksia työaikana. Näin ollen ostokset on tehtävä työajan jälkeen. Osa-aikaisena hän ei pidä puolen tunnin ruokataukoja, joten hän syö välillä ennen pyöräilyä kotiin työpaikan kahviossa. Kyseessä on tapaturmavakuutuslain mukainen matka töistä kotiin eikä syy-yhteys ole katkennut missään vaiheessa. Työmatka kotiin on alkanut, kun hän on astunut ulos työpaikaltaan. Tässä ei ole tapahtunut mitään viivettä.
Vakuutuslaitos katsoo, että valituskirjelmässä ei ole esitetty sellaista olennaista uutta tietoa, joka aiheuttaisi muutosta vakuutuslaitoksen kantaan valituksenalaisessa asiassa. Vakuutuslaitos katsoo edelleen, ettei kyse ole ollut työssä eikä tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa työstä johtuvista olosuhteissa sattuneesta vahinkotapahtumasta eikä tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaista korvausta siten voida myöntää. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on 15.9.2010 työpäivänsä päättymisen jälkeen jäänyt työpaikan tavarataloon käyden yksityisostoksilla sekä työpaikan kahviossa ruokailemassa ennen matkaa asunnolleen. Koska kyse on ollut puhtaasti A:n yksityisasioiden hoidosta, jota ei myöskään ajallisesti voida pitää vähäisenä, vakuutuslaitos katsoo edelleen, että myöhemmin alkaneen matkan syy-yhteys työhön on ehtinyt päättyä niin, ettei kyseinen vahinkotapahtuma kuulu tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisen korvauksen piiriin siitä huolimatta, että se on sittemmin sattunut A:n sinänsä tavanomaisen työmatkareitin varrella. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yksityisasioiden ajallinen kesto on ollut vähintään 50 minuutin pituinen ottaen huomioon, että asiassa saadun selvityksen mukaan työpäivän päätteeksi ulosleimaus on tapahtunut kello 15.16 ja yksityisostokset on kassalla maksettu kello 16.05. Sen sijaan selvitystä siitä, onko A ruokaillut ennen vai jälkeen ostosten, ei asiassa ole esitetty. Tämän jälkeen lääkärin vastaanotolla A on sairauskertomuksen mukaan ollut kello 17.04.
Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
A, joka työskentelee tavaratalossa, on tapaturmailmoituksen mukaan 15.9.2010 tapaturmaisesti vahingoittunut matkalla työstä asunnolle. Tapaturmailmoituksen mukaan kyseisenä päivänä hänen työnsä on päättynyt klo 15.00 ja tapaturma on sattunut klo 17.00. Tapaturman sattuessa A oli pyöräilemässä kotiin käytyään ostoksilla työpaikallaan.
A:n oman selvityksen mukaan hän on tapaturman sattuessa kulkenut tavanomaista työmatkareittiään. Hän oli ennen tapaturmaa työpaikkansa tavaratalossa ostoksilla ja työpaikan kahviossa syömässä. Tapaturman todellinen sattumisaika on ollut noin klo 16.30. Hän on kyseisenä päivänä leimannut itsensä ulos työstään klo 15.16 ja ostokset on maksettu kassalla klo 16.05.
A on ollut lääkärin vastaanotolla 15.9.2010 klo 17.04 työmatkalla sattuneen pyörällä kaatumisen vuoksi. Hänen on todettu kaatuneen pyörällä töistä paluumatkalla.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää: 1) työssä; 2) työstä johtuvissa olosuhteissa: a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella; b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin; tai c) hänen ollessaan työnantajan asioilla.
Oikeuskäytännössä työmatkaksi katsotaan yleensä työntekijän säännöllisesti käyttämä asunnon ja työpaikan välinen reitti.
Jos tapaturma on sattunut työntekijän poikettua työmatkareitiltään, arvioidaan poikkeaman merkitys poikkeaman pituuden, keston, tarkoituksen sekä muiden asiaan vaikuttavien olosuhteiden perusteella. Näiden seikkojen perusteella ratkaistaan, voidaanko matkaa poikkeamasta huolimatta pitää työntekijän työmatkana, vai onko työmatkan katsottava päättyneen poikkeamaan.
Jos tapaturma sattuu työntekijän palattua poikkeaman jälkeen säännöllisesti käyttämälleen työmatkareitille, katsotaan tapaturman yleensä kohdanneen työntekijää työstä johtuvissa olosuhteissa, ellei poikkeaman kestosta tai tarkoituksesta johtuen työmatkan katsota päättyneen jo poikkeavan reitin alusta alkaen.
Tässä tapauksessa A on työaikansa päätyttyä kello 15.16 ensin poikennut työmatkareitiltään työpaikkansa tavarataloon ostoksille ja syömään. Ostokset on maksettu kassalla kello 16.05, joten poikkeama on kestänyt ajallisesti vähintään 50 minuuttia, todennäköisesti hieman enemmän. Kun otetaan huomioon tämä poikkeaman kesto sekä sen tarkoituksena olleet kaupassa käynti ja syöminen, muutoksenhakulautakunta katsoi, että kysymyksessä ei ole ollut niin vähäinen poikkeama, että sen jälkeen säännöllisesti käytetyllä työmatkareitillä sattuneen tapaturman voitaisiin katsoa kohdanneen A:an työstä johtuvissa olosuhteissa. A:n työmatkan on katsottava päättyneen jo poikkeavan reitin alusta alkaen ja näin ollen 15.9.2010 sattunutta tapaturmaa ei voida korvata työtapaturmana.
Työstä johtuvat olosuhteet