Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 7.6.2012
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että korvattavasta vammasta aiheutuu pitkäaikaisia rajoituksia työ- ja toimintakyvylle ja ansiomahdollisuuksille, ammatillinen kuntoutustarve tulee selvittää ja tarvittaessa vahingoittunut tulee ohjata kuntoutukseen. Vakuutuslaitoksen tulee ryhtyä edellä mainittuihin toimenpiteisiin, jotta vahingoittunut tapaturmavamman aiheuttamista rajoituksista huolimatta kykenisi siirtymään sellaiseen uuteen työhön tai ammattiin, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa. Tamla 143/2012
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut, että päivärahaa ei makseta 30.11.2011 jälkeen, koska työkyvyn alentuma on alle 10 %. Näin ollen ammatillisen kuntoutuksen tarvetta ei ole. Vakuutuslaitos oli viitannut lääkärikäynniltä 18.11.2011 laadittuun lääkärinlausuntoon, jonka mukaan A:n selkärangan liikkuvuus on symmetristä, ei toiminnanhäiriöitä, joka selittäisi selän kipuilua.
A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen. Hän vaati uudelleenkoulutuksen korvaamista. Uusi mahdollinen työ vaatisi ainakin tieturvallisuus- ja ensiapukoulutuksen. Lisäksi A vetosi siihen, että uudelleenkoulutukseen on tarve, koska hoito on kesken eikä varmuutta ole siitä, että hän kykenee vastaaviin töihin, jotka hän oli aloittanut kesällä 2011. Uusi mahdollinen työ vartijana vaatisi ainakin tieturvallisuus- ja ensiapukoulutuksen.
Vakuutuslaitos katsoi, että A ei ole muutoshakemuksessaan esittänyt mitään sellaista perustetta, joka antaisi aihetta muuttaa annettua päätöstä. Vakuutuslaitos totesi, että tapaturmavakuutuslain perusteella korvaukseen oikeuttaa selkänikaman murtuma, joka johtuu 19.7.2011 sattuneesta tapaturmasta. Vakuutuslaitos katsoi, että tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on 30.11.2011 jälkeen alle 10 %. Tämän vuoksi vakuutuslaitos katsoi edelleen, ettei A:lla ole myöskään tarvetta tai oikeutta kuntoutukseen.
Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen ryhtymään toimenpiteisiin A:n ammatillisen kuntoutustarpeen selvittämiseksi ja kuntoutukseen ohjaamiseksi.
A oli 19.7.2011 sattuneessa työtapaturmassa saanut I lannenikaman pirstaletyyppisen murtuman, joka oli hoidettu leikkauksessa 21.7.2011 sisäisellä kiinnityksellä luudutuksineen. Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle tapaturman johdosta päivärahaa 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan 20.7.-30.11.2011.
A:n työnantajan 3.11.2011 päiväämään selvityksen mukaan A:n toimenkuvaan on sisältynyt maarakennustöitä ja pihakivetysten tekemistä. Työhön on kuulunut kivien kantamista, kivien ladontaa polvillaan sekä lapiotöitä. A:n 7.11.2011 päiväämän oman selvityksen mukaan hänellä on pohjakoulutuksena ammattikoulu ja paperiprosessinhoitajan koulutus. Hän on aikaisemmin työskennellyt rullamiehenä prosessinvalvonnassa sekä myymälävartijana ja piirivartijana.
27.11.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A on ammatiltaan kivityöntekijä. Selkä vaivaa edelleen. Hän ei kykene raskaaseen kivityöhön. Selän kannalta kevyempään työhön siirtymistä on suunniteltu ja A on menossa vartiointiliikkeeseen tekemään osa-aikaista työtä. Alkuun hänen pitäisi olla vahtimestarina, mutta jatkossa on luvattu muita vartiointitöitä. Lähinnä kysymyksessä olisi kohteiden ja vartiointipaikkojen kiertäminen. Selän osalta työkyvyn ennuste on epävarma raskaaseen kivityöhön. A on tehnyt aiemmin vartiointityötä.
2.2.2012 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A tekee osa-aikaisena vartijan tehtäviä. Hänellä esiintyy selkäkipua vyömäisenä murtumatason alapuolella eli lannenikamien alueella. Noin tunnin kävely onnistuu, mutta sen jälkeen on mentävä lepäämään. A on ollut kertaalleen kuuden tunnin työjakson jalkeilla, jolloin selkä on kipeytynyt niin, ettei esimerkiksi juokseminen sen jälkeen olisi onnistunut. A pystyy kantamaan kauppakassin ja nostamaan maasta noin 20 kg. Selässä on kohtalaisen hyvä liikkuvuus sivutaivutuksissa murtuman ylä- ja alapuolella. Selän eteentaivutus onnistuu, mutta ylös noustessa on lannerangan kipua. Otetussa röntgenkuvassa on todettu varsin pahasti keskikohdaltaan painunut I lannenikaman puristusmurtuma, jossa murtuma-alueella on vain hieman uudisluumuodostusta. Hoito selän suhteen on kesken. Vuoden kuluttua leikkauksesta on syytä katsoa röntgenkuvin, että kiinnityksessä käytetty transpedikulaarifiksaatio pysyy paikoillaan, ja siihen saakka on vältettävä painavien nostelua ja selän liian voimallista harjoittelua.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 2 §:n mukaan kuntoutuksella tarkoitetaan sellaista toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla edistetään ja tuetaan kuntoutujan työhönpaluuta ja työstä suoriutumista, ehkäistään, poistetaan ja vähennetään työ- tai toimintakykyyn vaikuttavia haittoja sekä ylläpidetään ja parannetaan hänen itsenäistä suoriutumiskykyään.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 3 §:n mukaan kuntoutus korvataan henkilölle, jolla on oikeus korvaukseen tapaturmavakuutuslain mukaan ja jonka työ- tai toimintakyky taikka ansiomahdollisuudet ovat työtapaturman tai ammattitaudin johdosta heikentyneet. Kuntoutus korvataan myös, jos on todennäköistä, että henkilön työ- tai toimintakyky taikka ansiomahdollisuudet voisivat työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myöhemmin olennaisesti heikentyä.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan kuntoutuksena korvataan työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien parantamiseksi tai säilyttämiseksi sellaisista tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, joiden avulla kuntoutuja vamman tai sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta kykenee jatkamaan entisessä työssään tai ammatissaan taikka siirtymään sellaiseen uuteen työhön tai ammattiin, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa.
Saman pykälän 2 momentin mukaan kuntoutustarvetta arvioitaessa otetaan huomioon kuntoutujan ikä, aikaisempi toiminta, koulutus, asumisolosuhteet, vammasta tai sairaudesta aiheutuvat rajoitukset sekä hänen mahdollisuutensa sijoittua kuntoutuksen päätyttyä työhön tai ammattiin työmarkkinoilla yleisesti noudatetuin ehdoin.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan, jos korvattavasta vammasta aiheutuu pitkäaikaisia rajoituksia työ- ja toimintakyvylle ja ansiomahdollisuuksille, vakuutuslaitoksen tulee omasta aloitteesta viipymättä saattaa 5 §:ssä tarkoitettu kuntoutusasia vireille ja huolehtia kuntoutustarpeen selvittämisestä ja kuntoutukseen ohjaamisesta.
Asiassa esitettyjen lääketieteellisten selvitysten perusteella A:n 19.7.2011 sattuneessa työtapaturmassa saamasta I lannenikaman murtumasta ja sen leikkaushoidosta kuntoutuminen on vielä kesken. Kyseessä on nikamamurtuma, joka sijaitsee keskeisellä tukirangan kuormitusalueella. Murtuman jälkitila huomioiden muutoksenhakulautakunta katsoi, että jatkossa tukirankaa fyysisesti kuormittava työ ei ole suositeltavaa ja siksi paluu kivimiehen työhön ei ole mahdollista. Myöskään vartijan tehtävissä vaativat fyysiset suoritteet eivät ole mahdollisia.
Näin ollen muutoksenhakulautakunta katsoi, että korvattavasta vammasta aiheutuu pitkäaikaisia rajoituksia A:n työ- ja toimintakyvylle ja ansiomahdollisuuksille, hänen ammatillinen kuntoutustarpeensa tulee selvittää ja hänet tulee tarvittaessa ohjata kuntoutukseen. Vakuutuslaitoksen tulee ryhtyä edellä mainittuihin toimenpiteisiin, jotta A tapaturmavamman aiheuttamista rajoituksista huolimatta kykenisi siirtymään sellaiseen uuteen työhön tai ammattiin, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa. Kuntoutustarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon A:n koulutustausta ja aikaisempi työkokemus, jolloin kysymykseen voisi tulla esimerkiksi tapaturmavamman puolesta sopivissa vartijan tehtävissä toimiminen työjärjestelyin ja mahdollisen lisäkoulutuksen avulla.