Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 29.5.2013
A:lla oli todettu ammattitautina työmelun aiheuttama 26.9.1983 ilmennyt meluvamma. Vakuutuslaitos oli korvannut kuulokojeen toiseen korvaan sekä myöntänyt haittarahan 3. haittaluokan mukaan 28.12.1999 alkaen. A oli sittemmin jäänyt eläkkeelle. A:lle oli elokuussa 2012 pyydetty maksusitoumusta kuulokojeisiin molempiin korviin sekä hälytinjärjestelmää varten. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että meluvamman aiheuttama kuulonalenema ei ole ollut työmelualtistuksen päättyessä vaikeustasoltaan sen tasoinen, että se olisi puoltanut kahden kuulokojeen korvaamista tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Näin ollen kahden kuulokojeen uusimista ei voitu korvata tapaturmavakuutuksesta, vaan yksi kuulokoje oli riittävä apuväline ammattitaudin aiheuttaman kuulonalentumisen osalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lle suositeltua hälytinjärjestelmää ei myöskään voitu pitää A:n meluvamman johdosta tarpeellisena kuntoutuksena. Hälytysjärjestelmän ja molempien korvien kuulokojeiden tarve johtui muutoksenhakulautakunnan arvion mukaan työmelualtistumisen päättymisen jälkeen tapahtuneesta kuulon edelleen heikentymisestä ja sen aiheuttamista toimintakykyä haittaavista muutoksista, jotka eivät ole enää työmelun aiheuttamia. Kahden kuulokojeen ja hälytinjärjestelmän tarpeen ei voitu katsoa siten olevan todennäköisessä syy-yhteydessä ammattitautina korvattavaan meluvammaan. Tamla 4290/2012 – Asia ratkaistu vahvennetussa jaostossa.
Vakuutuslaitos oli ilmoittanut, että se korvaa toisen kuulokojeen uusimisen. A:lle ehdotettua toisen kuulokojeen uusimista ei ollut korvattu, koska vakuutuslaitos oli katsonut, että ammattitaudin kuntoutuksena yksi kuulokoje on riittävä apuväline. Myöskään ehdotettua hälytinjärjestelmää ei ollut korvattu, koska sen tarve ei johdu korvatusta ammattitaudista, vaan A:n kuulo oli huonontunut työmelun päättymisen jälkeen. Vakuutuslaitos oli todennut, että kuulonaleneman lisääntyminen työssä olleen melualtistuksen päätyttyä ei ole ammattitaudin aiheuttamaa, joten sitä ei korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.
A haki muutosta päätökseen. Hän vetosi siihen, että hälytinjärjestelmä on tarpeellinen, koska heikon kuulon vuoksi hän ei ilman kuulokojeita kuule mahdollisesti öisin palohälyttimen antamaa varoitusääntä. Tällöin tulipalon sattuessa hänen henkensä on vaarassa ja hänen asumisturvallisuutensa kärsii. Myös ovikellon soittoäänen kuuleminen auttaa häntä pärjäämään paremmin kotioloissa ja hänen asumismukavuutensa ja turvallisuutensa paranee. Myös oikean korvan kuulokoje tulisi korvata. Toisen korvan kuulokojeen epääminen aiheuttaa hänelle hankaluuksia suuntakuuloon ja tällöin turvallinen liikkuminen esimerkiksi liikenteessä vaikeutuu ja voi aiheuttaa liikennevahinkoja. Myös oikean kojeen puuttuminen hankaloittaa sosiaalista kanssakäymistä. Vasempaan korvaan kerääntyy vaikkua ja kosteutta kuulokojeen taakse, korvakalvo kipeytyy ja sitä pitää lääkitä. Jos oikeassakin korvassa on kuulokoje, niin vasenta korvaa voisi ajoittain haihduttaa eli kuivuttaa. Injuktiosilmukkakin toimisi molemmin puolin. Hän joutuu puolen vuoden välein käymään terveyskeskuksessa terveydenhoitajalla puhdistuttamassa molemmat korvansa vaikusta. Toispuoleinen kuulo haittaisi jokapäiväistä elämää, kun ei paikallista mistä päin äänet tulevat.
Vakuutuslaitos katsoi, ettei valituksessa liitteineen ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen.
Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
A:lla on ammattitautina korvaukseen oikeuttava työmelun aiheuttama meluvamma, jonka on katsottu ilmenneen 26.9.1983. Vakuutuslaitos on korvannut kuulokojeen toiseen korvaan kuulon apuvälineenä. Vakuutuslaitos oli 2.3.2000 antamallaan päätöksellä katsonut, että A:n meluvamma kuuluu 28.12.1999 alkaen haittaluokkaan 3.
13.10.2004 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A on 62-vuotias eläkkeellä oleva konepuuseppä, jolla on todettu meluvamma ja hän on saanut siitä korvauksen. A kokee nyt kuulonsa heikentyneen ja myös vaimo moittii kuulosta. 29.9.2004 otetussa puhdasääniaudiometriassa on todettu perseptiivinen pääsääntöisesti meluvammatyyppinen kuulolöydös, jossa on kuitenkin myös keskitaajuuksilla alenemaa. Puheaudiometriassa puhekynnykset 40/20 dB, erotuskykyjen ollessa 97/90 % ja tämä vastaa puhdasääniaudiometrialöydöstä.
12.5.2009 päivätyssä E-lääkärinlausunnossa on todettu, että A:n kuulo on alentunut molemmista korvista meluvamman vuoksi, ja A:lle on 1997 sovitettu vasempaan korvaan kuulokoje. A:lla on hankaluuksia erityisesti televisiota katsoessa, kun hän kuuntelee induktiosilmukan avulla. Tällöin ei voi keskustella vaimon kanssa. Lisäksi vaikeuksia tuottaa hälyisä ympäristö ja lisäksi suuntakuulon puuttuminen tuottaa hankaluuksia ja koomisia tilanteita. Vasemmassa korvassa kuulokojeen pitämisen seurauksena on kutinaa ja kosteutta, vaikkua on poistettu terveyskeskuksessa. Otetussa audiogrammissa kuulo keskeisellä puhealueella on 55/48 dB ja puhekynnys 45 dB molemmin puolin. Erotuskyky on hyvä, 100/95 %. Koska A:lla on selviä vaikeuksia eri tilanteissa yhdellä kuulokojeella ja lisäksi vasemmassa korvassa oleva koje aiheuttaa korvakäytävän kostumista, A:lle suositellaan kojeen vaihtamista myös oikeaan korvaan, että vasen korva saisi haihtua sinne mahdollisesti kertyvästä kosteudesta.
7.8.2012 päivätyssä maksusitoumuspyynnössä A:lle on pyydetty maksusitoumusta kuulokojeisiin molempiin korviin sekä hälytinjärjestelmää varten.
Kuulontutkimuksen 3.9.2012 mukaan A:n vasemman korvan kuulo taajuudella 500 Hz on 40 dB, taajuudella 1000 Hz 60 dB, taajuudella 2000 Hz 60 dB sekä taajuudella 4000 Hz 80 dB. Oikean korvan kuulo taajuudella 500 Hz on 50 dB, taajuudella 1000 Hz 65 dB, taajuudella 2000 Hz 65 dB sekä taajuudella 4000 Hz 80 dB.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan kuntoutuksena korvataan kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.
Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan työ- tai toimintakykyyn liittyvän kuntoutuksen kustannuksina korvataan vamman tai sairauden aiheuttamien toiminnanrajoitusten vuoksi tarpeellisten apuvälineiden määräämisestä, sovittamisesta, hankkimisesta, käyttöön luovuttamisesta, käyttöön harjaannuttamisesta sekä huollosta ja uusimisesta aiheutuneet kustannukset.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että esitetyn selvityksen mukaan A:lla on todettu ammattitautina työmelun aiheuttama meluvamma. Vakuutuslaitos on myöntänyt A:lle haittarahaa haittaluokan 3 mukaan 28.12.1999 alkaen. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että meluvamman aiheuttama kuulonalenema ei ole ollut työmelualtistuksen päättyessä vaikeustasoltaan sen tasoinen, että se olisi puoltanut kahden kuulokojeen korvaamista tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Näin ollen kahden kuulokojeen uusimista ei voida korvata tapaturmavakuutuksesta. A:lle suositeltua hälytinjärjestelmää ei myöskään voida pitää A:n meluvamman johdosta tarpeellisena kuntoutuksena. Hälytysjärjestelmän ja molempien korvien kuulokojeiden tarve johtui muutoksenhakulautakunnan arvion mukaan työmelualtistumisen päättymisen jälkeen tapahtuneesta kuulon edelleen heikentymisestä ja sen aiheuttamista toimintakykyä haittaavista muutoksista, jotka eivät ole enää työmelun aiheuttamia. Kahden kuulokojeen ja hälytinjärjestelmän tarpeen ei voida katsoa siten olevan todennäköisessä syy-yhteydessä ammattitautina korvattavaan meluvammaan. Yksi kuulokoje on riittävä apuväline ammattitaudin aiheuttaman kuulonalentumisen osalta.
Asia ratkaistiin vahvennetussa jaostossa.