Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 2.10.2013
Tapaturmassa yli 100 kilon painoinen potilas on jalkojensa pettäessä pudonnut A:n oikean käden varaan, kun A oli yhdessä työparinsa kanssa siirtämässä potilasta sänkyyn kannatellen potilasta nostovyöllä pitämällä oikealla kädellään vyön rivasta potilaan selän takana. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n oikeaan olkapäähän kohdistunut ulkoinen voima ja tapaturmamekanismi eivät vastanneet oikeuskäytännössä korvattavuuden edellytykseksi vaadittua yläraajan varaan riippumaan jäämistä putoamisen yhteydessä eivätkä kaatumista suoraan olkapään päälle tai ojennetun yläraajan varaan. Tapaturmassa kiertäjäkalvosimeen ei kohdistunut suoraa, voimakasta iskua eikä myöskään tapahtunut kiertäjäkalvosimen puristumista olkalisäkkeen ja olkaluun pään väliin. Näin ollen olkapäähän kohdistunut ulkoinen voima ei lääketieteellisen tietämyksen mukaan ollut riittävän suuri ja vammamekanismi sopiva voidakseen todennäköisesti aiheuttaa leikkauksessa todettua kiertäjäkalvosimen repeämää. Muutoksenhakulautakunta totesi lisäksi, että repeämän muodon tai leikkauksessa todetun repeämän ulkonäön perusteella ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä repeämän tapaturmaperäisyydestä. Samankaltaisia repeämiä esiintyy sairaussyntyisinä ja tapaturmaperäisinä. Muutoksenhakulautakunta totesi, että tapaturman aiheuttamana vammana tapaturmavakuutuslain nojalla korvaukseen oikeutti oikean olkapään venähdysvamma. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että syy-yhteys tapaturman ja pitkittyneiden olkapäävaivojen välillä ei lääketieteellisesti arvioiden ollut todennäköinen ja että pääasiallisena syynä olkapäävaivojen pitkittymiseen oli lääketieteellisen tietämyksen mukaan rappeumasairauskehityksen seurauksena syntyneet kiertäjäkalvosinjänteen muutokset, jotka eivät olleet tapaturman seurauksena myöskään olennaisesti pahentuneet. Tamla 652/2013 – Asia ratkaistu vahvennetussa jaostossa.
Päätöksessä on mainittu, että vakuutuslaitos on maksanut A:lle tapaturman 28.7.2012 aiheuttaman oikean olkapään venähdyksen johdosta päivärahaa työkyvyttömyysajalta 1.8.-26.8.2012 ja on korvannut sairaanhoitokulut 26.8.2012 asti. Päätöksen mukaan vakuutuslaitos ei myönnä päivärahaa eikä korvaa sairaanhoito- ja tutkimuskuluja 27.8.2012 alkaen. Vakuutuslaitos katsoi, että työkyvyttömyys sekä sairaanhoito- ja tutkimuskulut eivät johdu korvatusta tapaturmavammasta, vaan kiertäjäkalvosimen rappeumarepeämästä ja jännetulehduksesta. Tapaturman sekä rappeumarepeämän ja jännetulehduksen välillä ei ole tapaturmavakuutuslain edellyttämää syy-yhteyttä, vaan kyseessä ovat tapaturmasta riippumattomat sairausperäiset vaivat. Ultraäänitutkimuksessa todettu kiertäjäkalvosinvaurio ei ole tapaturman seurausta.
A vaati korvausta työkyvyttömyydestä sekä sairaanhoito- ja tutkimuskulujen korvaamista edelleen 27.8.2012 alkaen, koska ne johtuvat tapaturmavammasta.
Vakuutuslaitos katsoi vastineessaan esittämillään perusteilla, että valituksessa ei ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen. Vakuutuslaitos totesi, että ortopedin lausunnon 31.1.2013 mukaista oikeaan olkaniveleen kohdistunutta isku-retkahdusvammaa ei tapaturmailmoituksen ja A:n oman selvityksen perusteella ole sattunut. Pelkästään sitä, että olkapää ei oireillut ennen tapaturmaa 28.7.2012, ei voida pitää riittävänä näyttönä lääketieteellisesti arvioiden todennäköisestä syy-yhteydestä tapaturman ja kiertäjäkalvosimen repeämän välillä. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan pahastikin rappeutunut kiertäjäkalvosinjänne saattaa pitkään olla täysin oireeton. Ajallista yhteyttä tärkeämpi seikka arvioitaessa syy-yhteyttä onkin tapaturman vahinkomekanismi.
Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus katsotaan oikeuskäytännössä tapaturman aiheuttamaksi, jos tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde.
Syy-yhteyden todennäköisyyden arviointi perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon ja kokemusperäiseen lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista. Yhtenä syy-yhteyttä puoltavana tekijänä on se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tapaturman sattumisen jälkeen ja että lääkärin hoitoon hakeudutaan ilman aiheetonta viivettä. Tämän ajallisen yhteyden lisäksi ratkaisevia tekijöitä syy-yhteyden arvioinnissa ovat tapaturman vammamekanismi, tapaturman jälkeen alkuvaiheen lääkärintutkimuksissa todetut kliiniset löydökset ja sairauskertomuksissa esitetyt tilankuvaukset sekä kuvantamistutkimuksissa todetut löydökset.
Lääketieteellisen tietämyksen mukaan kiertäjäkalvosimen repeämä voi syntyä olkapäähän kohdistuvan tapaturman tai rappeumamuutosten seurauksena. Kiertäjäkalvosimeen ikääntymisen myötä kehittyvät muutokset heikentävät jännekudosta.
Oikeuskäytännössä kiertäjäkalvosimen repeämä katsotaan yleensä korvaukseen oikeuttavaksi, kun tapaturmana on yläraajan varaan riippumaan jääminen putoamisen yhteydessä, kaatuminen suoraan olkapään päälle tai ojennetun yläraajan varaan. Näissä tapaturmissa kiertäjäkalvosimeen kohdistuu suora, voimakas isku tai kiertäjäkalvosin puristuu olkalisäkkeen ja olkaluun pään väliin. Näiden tapaturmamekanismien seurauksena kiertäjäkalvosimen alueelle kohdistuva ulkoinen voima voidaan lääketieteellisin perustein arvioida riittävän suureksi ja vammamekanismi sopivaksi aiheuttamaan repeämän. Lisäksi kiertäjäkalvosimen repeämän korvaaminen tapaturman aiheuttamana edellyttää, että kiertäjäkalvosimen repeämään sopivat oireet alkavat välittömästi tapaturman sattumisen jälkeen ja hoitoon hakeudutaan ilman aiheetonta viivettä.
Työtapaturman seurauksena korvataan tapaturmavakuutuslain 4 §:n 4 momentin nojalla myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta. Korvausta maksetaan tällöin sairauden tai vamman pahenemisen ajalta.
Tapaturmailmoituksen ja Kn 10.8.2012 päivätyn oman selvityksen mukaan hän on 28.7.2012 terveyskeskuksen vuodeosastolla ollut työparinsa kanssa siirtämässä pyörätuolissa istuvaa yli 100 kilon painoista potilasta Eva-telineen avulla sänkyyn. Potilaalle laitettiin nostovyö, jolla häntä kannatellaan siirron ajan. A oli potilaan vasemmalla puolella, jolloin yhtäkkiä potilaan jalat pettivät ja hän putosi/horjahti A:n oikean käden varaan. A:n käsi oli potilaan selän takana nostovyön ”rivassa” tiukasti tukemassa. Oikeassa olkapäässä ja olkavarressa tuntui viiltävä kipu ja ikäänkuin tärähdys sekä sen jälkeen voimattomuus oikean olkapään ja kyynärpään välissä olevissa lihaksissa sekä olkapäässä. A:lla oli 28.7.2012 jälkeen yövuoro, jossa ei tarvitse yleensä nostella potilaita. Hänellä oli 31.7.2012 vapaapäivä. Hän odotti käden pikkuhiljaa paranevan.
Lääkärintutkimuksissa 1.8.2012 todettiin oikeassa olkanivelessä rajoitusta taivutuksissa ja sivunostossa sekä aristusta ylemmän lapalihaksen jänteen alueella. Oikean olkapään röntgenkuvassa 27.8.2012 todettiin olkalisäke-solisluunivelessä lievää rappeumaa. Olkapään ultraäänitutkimuksessa 27.8.2012 todettiin kiertäjäkalvosimen ylemmässä lapalihasjänteessä pieneen osittaiseen repeämään sekä jännetulehdukseen, jänteen ympärystulehdukseen ja olkalisäkkeen alaiseen limapussintulehdukseen sopivia löydöksiä.
Sairauskertomuksessa 1.8.2012 mainitaan, että A:lla on tammikuussa 2012 ollut rasituskipuja oikeassa olkapäässä. Hän ei ole kuitenkaan käynyt vaivojen johdosta lääkärissä, vaan on käyttänyt hoidoksi kipulääkettä.
Vakuutuslaitos on myöntänyt päivärahaa työkyvyttömyysajalta 1.8.-26.8.2012.
A-lääkärintodistusten sekä E-lääkärinlausunnon 29.11.2012 ja B-lääkärinlausunnon 26.11.2012 mukaan A on oikean olkapään vaivojen johdosta ollut edelleen työkyvytön 27.8.-23.9.2012 ja 1.11.-16.12.2012. Oikean olkapään magneettikuvauksessa 19.12.2012 todettiin ylemmän lapalihasjänteen etuosassa lävistävä repeämä. Leikkauskertomuksen mukaan olkapään leikkauksessa 26.2.2013 todettiin hauiksen pitkän pään jänteen sijoiltaanmeno sekä kiertäjäkalvosimessa laakea ylemmän ja alemman lapalihaksen repeämä. Jännestumppi oli leikkautunut ikään kuin veitsellä leikaten irti isosta olkakyhmystä.
Leikkauslöydöksestä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri on todennut, että löydöksenä oli selkeä teräväreunainen kiertäjäkalvosinrakenteen vaurio. Jännerakenne vaikutti makroskooppisesti terveeltä eikä selkeitä rappeumaperäisiä löydöksiä pystytty tähystyksen yhteydessä osoittamaan. Näin ollen hän on pitänyt todennäköisenä, että kyseessä on terveen jänteen tapaturmaperäinen repeytymä.
Ortopedin 31.1.2013 päivätyn E-lääkärinlausunnon mukaan A:lla oli 28.7.2012 työtapaturmainen oikean olkanivelen isku-retkahdusvamma, minkä jälkeen oli välitön olkanivelen kipu ja liikerajoitus. Olkapäätä on kuntoutettu fysioterapeutin toimesta, minkä jälkeen on jäänyt merkittävä kipu ja liikerajoitus. Kortisonipistoksista oli lyhyt vaste. Magneettikuvauksessa varmentui ylemmän lapalihasjänteen totaalinen läpäisevä repeämä. Lausunnossa on katsottu, että kliinisesti oirekuva ja magneettikuvauksen löydös sopivat vammamekanismiin.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että tapaturman 28.7.2012 aiheuttamana vammana tapaturmavakuutuslain nojalla korvaukseen oikeuttavasta oikean olkapään venähdysvammasta ei ole aiheutunut tapaturmavakuutuslain nojalla korvattavaa työkyvyn alentumaa eikä korvattavia sairaanhoitokuluja 26.8.2012 jälkeen.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että syy-yhteys tapaturman 28.7.2012 sekä sairaanhoitokuluja ja työkyvyttömyyttä edelleen 27.8.2012 alkaen aiheuttaneiden pitkittyneiden olkapäävaivojen välillä ei lääketieteellisesti arvioiden ole todennäköinen. Pääasiallisena syynä olkapäävaivojen pitkittymiseen 26.8.2012 jälkeen ovat lääketieteellisen tietämyksen mukaan olleet rappeumasairauskehityksen seurauksena syntyneet kiertäjäkalvosinjänteen muutokset, jotka eivät ole tapaturman 28.7.2012 seurauksena myöskään olennaisesti pahentuneet. Näin ollen pitkittyneet olkapäävaivat eivät oikeuta korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Myöskään leikkauksessa 26.2.2013 todetun hauiksen pitkän pään jänteen sijoiltaanmenon syy-yhteys tapaturmaan 28.7.2012 ei lääketieteellisesti arvioiden ole todennäköinen, joten sijoiltaanmeno ei oikeuta korvaukseen.
Muutoksenhakulautakunta totesi, että vahinkotapahtumasta annettujen tietojen mukaan tapaturmassa 28.7.2012 yli 100 kilon painoinen potilas on jalkojensa pettäessä pudonnut A:n oikean käden varaan, kun A oli yhdessä työparinsa kanssa siirtämässä potilasta sänkyyn kannatellen potilasta nostovyöllä pitämällä oikealla kädellään vyön rivasta potilaan selän takana. A:n oikeaan olkaniveleen ei ole tässä tapaturmassa 28.7.2012 kohdistunut ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin 31.1.2013 päivätyssä E-lääkärinlausunnossa esitettyä isku-retkahdusvammaa.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n oikeaan olkapäähän kohdistunut ulkoinen voima ja tapaturmamekanismi eivät vastaa oikeuskäytännössä vaadittua yläraajan varaan riippumaan jäämistä putoamisen yhteydessä eivätkä kaatumista suoraan olkapään päälle tai ojennetun yläraajan varaan. Tapaturmassa 28.7.2012 kiertäjäkalvosimeen ei ole kohdistunut suoraa, voimakasta iskua eikä ole myöskään tapahtunut kiertäjäkalvosimen puristumista olkalisäkkeen ja olkaluun pään väliin. Näin ollen olkapäähän kohdistunut ulkoinen voima ei ole lääketieteellisen tietämyksen mukaan ollut riittävän suuri ja vammamekanismi sopiva voidakseen todennäköisesti aiheuttaa leikkauksessa todettua kiertäjäkalvosimen repeämää.
Muutoksenhakulautakunta totesi lisäksi, että repeämän muodon tai leikkauksessa todetun repeämän ulkonäön perusteella ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä repeämän tapaturmaperäisyydestä. Samankaltaisia repeämiä esiintyy sairaussyntyisinä ja tapaturmaperäisinä. Näin ollen ortopedin leikkauslöydöksen 26.2.2013 perusteella esittämä kanta kiertäjäkalvosinjänteen repeämän tapaturmaperäisyydestä ei aiheuttanut muutosta tämän muutoksenhakulautakunnan ratkaisun lopputulokseen.