Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 16.11.2016
Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 2 momentin mukaan yrittäjän vuosityöansio, jota käytetään päivärahan perusteena, on hänelle vahvistetun yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaisen, vahinkopäivänä voimassa olleen työtulon suuruinen. Laissa ei ole säännöstä, joka mahdollistaisi tällaisessa tapauksessa päivärahan perusteena käytetyn vuosityöansion kohtuullistamisen tai vuosityöansion määrittämisen muun kuin YEL-työtulon suuruiseksi. Tamla 1142/2016 – antopäivä 16.11.2016.
Vakuutuslaitos on antanut päätöksen A:n työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n ja 200 §:n mukaisen yrittäjän tapaturmavakuutuksen perusteella. Päätöksen mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella korvattava vamma on oikean nilkan murtuma, joka korvataan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla 3.2.2016 sattuneen tapaturman perusteella.
A:n vuosityöansio on 7557 euroa, joka perustuu hänen YEL-tuloonsa. Päiväraha on 1/360 vuosityöansiosta.
Vakuutuslaitos on maksanut A:lle päivärahaa 7557 euron vuosityöansion mukaan.
Päivärahan perusteena on työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n mukaisen työajan vakuutuksen yrittäjän vuosityöansio, joka on vahvistetun yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaisen työtulon suuruinen.
A vaatii muutosta päivärahan perusteena käytettävään tuloon. Hän vaatii, että päivärahan perusteena käytettävää tuloa kohtuullistetaan siten, että päivärahan perusteena käytetään todellista verotettavaa tuloa.
Tämänhetkisen A:n yrittäjän eläkevakuutuksen vakuutusmaksun perusteena on käytetty työtuloarviota, joka on perustunut vuonna 2014 pessimistiseen arvioon vastaisesta tulokehityksestä ja tavoitteeseen alkaa asteittain vähentää yrityksen lukuun tehtävää työtä. A ei ole ehtinyt huolehtia siitä, että YEL-vakuutusmaksun perusteena olevaa tuloa olisi muutettu.
Vakuutuslaitos katsoo, että A ei ole muutoshakemuksessaan eikä siihen liittämissään asiakirjoissa esittänyt mitään sellaista perustetta, joka antaisi aihetta muuttaa annettua päätöstä. A:n vahvistettu voimassaoleva YEL-työtulo on 7557 euroa. Vakuutuslaitos katsoo edelleen, että A:n päivärahakorvaus vastaa työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista päivärahaa. Tämän vuoksi ei ole perusteita kohtuullistaa päivärahakorvauksen suuruutta.
Muutoksenhakulautakunta hylkää valituksen.
Asiakirjoista ilmenevä keskeinen selvitys
A on vakuutettu työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n ja 200 §:n mukaisella yrittäjän tapaturmavakuutuksella. Hänelle on sattunut 3.2.2016 tapaturma hänen ollessaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla.
A:n vahinkotapahtuman sattuessa 3.2.2016 voimassa ollut yrittäjän eläkelain 112 §:n mukainen työtulo on ollut 7557 euroa.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, jolla on yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukainen eläkevakuutus, on oikeus saada itsensä vakuutetuksi yrittäjätyössä sattuvien vahinkotapahtumien varalta.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 2 momentin mukaan yrittäjän vuosityöansio, jota käytetään 1 momentissa tarkoitetussa vakuutuksessa ansionmenetyskorvauksen ja perhe-eläkkeen perusteena, on hänelle vahvistetun yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaisen, vahinkopäivänä voimassa olleen työtulon suuruinen. Jos mainitun pykälän mukainen työtulo on vahvistettu siinä säädetyn enimmäismäärän suuruiseksi, vuosityöansio voidaan hakemuksesta vahvistaa tätä suuremmaksi, kuitenkin enintään yrittäjän työpanosta vastaavan vuotuisen työtulon suuruiseksi noudattaen yrittäjän eläkelain 112 §:n 1 momentissa säädettyjä periaatteita.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 197 §:n 3 momentin mukaan päiväraha on 1/360 188-190 §:n mukaisesta yrittäjän vuosityöansiosta. Vuosityöansioon ei sovelleta, mitä 71-73 ja 75-79 §:ssä säädetään.
A:n tapaturman sattuessa voimassa ollut YEL-työtulo on ollut 7557 euroa. Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 2 momentin mukaan yrittäjän vuosityöansio, jota käytetään päivärahan perusteena, on hänelle vahvistetun yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaisen, vahinkopäivänä voimassa olleen työtulon suuruinen. Laissa ei ole säännöstä, joka mahdollistaisi tällaisessa tapauksessa päivärahan perusteena käytetyn vuosityöansion kohtuullistamisen tai vuosityöansion määrittämisen muun kuin YEL-työtulon suuruiseksi. Päivärahan perusteena oleva vuosityöansio on valituksenalaisessa päätöksessä työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n mukaan todettu tapaturman sattuessa voimassa olleen YEL-työtulon suuruiseksi eli 7557 euroksi. Näin ollen A:n valituskirjelmässään esittämistä seikoista huolimatta muutoksenhakulautakunta ei voi muuttaa vuosityöansiota.