Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta

Kyse on neulanpistostapaturman johdosta vahingoittuneelle annettujen rokotteiden/tehtyjen laboratoriotutkimusten korvattavuudesta

Antopäivä: 20.9.2018

Vallitsevan oikeuskäytännön (sekä vakuutusoikeuden että muutoksenhakulautakunnan) mukaan neulanpistotapaturmissa on pidetty veriteitse tarttuvien tautien tutkimusten ja rokotusten korvattavuuden osalta ratkaisevana, onko olemassa perusteltu epäily infektiotartunnan mahdollisuudesta. Perusteltu epäily on vallitsevan oikeuskäytännön mukaan kyseessä silloin, kun tartunnan lähde on yksilöitävissä ja on todennäköiset syyt epäillä, että kyseessä on todellinen tartuntavaara joko siten, että on tiedossa, että epäillyn tartunnan lähteenä oleva henkilö on taudin kantaja tai hänen elämäntavoistaan olevan tiedon perusteella tartuntavaara on ilmeinen. Jos tällaista tietoa ei ole, kyse ei ole perustellusta epäilystä. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi L:n ja hänen työnantajansa valituksen. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa asiakas, jolta L on suojaamattomia neuloja sisältävän muovipussin saanut, on ollut yksilöitävissä, mutta tietoa tai muuta osoitusta siitä, että kyseinen asiakas olisi sairastanut veriteitse tarttuvaa tautia tai ollut tällaisen taudin kantaja, ei ole näytetty olevan.
Tamla 20.9.2018 – 2627/2017 ja 2628/2017. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Äänestysratkaisu 9-1.

Päätökset, joista valitettu

1. Vakuutuslaitoksen L:lle 6.6.2017 antaman päätöksen mukaan L:lle 4.7.2016 sattuneen työtapaturman seurauksena korvataan 4.7.2016 puhelinvastaanotto. Tutkimusten ja rokotusten korvattavuuden osalta on ratkaisevaa, onko olemassa perusteltu epäily veren välityksellä tarttuvan infektiotaudin mahdollisuudesta. Perusteltu epäily on kysymyksessä silloin, kun tapaturman aiheuttaneella neulalla/instrumentilla on pistetty henkilöä, jonka tiedetään olevan taudinkantaja tai hänen elämäntavoistaan olevan tiedon perusteella tartuntavaara on ilmeinen. Vakuutuslaitoksen saaman selvityksen perusteella ei ole ollut perusteltua syytä epäillä tartuntatautia, joka voisi olla tapaturman aiheuttama sairaus tai ammattitauti. Tehdyt laboratoriotutkimukset ja rokotukset ovat ennaltaehkäiseviä työsuojelutoimenpiteitä, joita ei korvata työnantajan tapaturmavakuutuksesta. Vakuutuslaitos on pyytänyt L:ltä tekstiviestillä 5.7.2016 omaa selvitystä tapahtuneesta, mutta vakuutuslaitos ei ole saanut vastausta.

2. Vakuutuslaitoksen L:n työnantajalle 6.6.2017 antamassa päätöksessä on vahinkopäiväksi merkitty 4.7.2016 ja vahingoittuneeksi L. Päätöksen mukaan todettujen vammojen ja ilmoitetun vahinkotapahtuman välillä ei voida katsoa olevan todennäköistä lääketieteellistä syy-yhteyttä. Tästä syystä vakuutuslaitos ei voi myöntää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta. Vakuutuslaitos on antanut L:lle erillisen tarkemmin perustellun korvauspäätöksen.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

1.-2. L ja hänen työnantajansa A vaativat, että vakuutuslaitoksen päätös kumotaan. Asiantuntijan on tutkittava tapaus uudelleen ja korvaus ulotettava koskemaan koko vahinkotapausta alkuperäisen ilmoituksen mukaisesti. Lisäksi valituksessa vaaditaan vakuutuslaitokselta selvitystä siitä, miksi asian käsittely on kestänyt vuoden ja miksei vakuutuslaitoksessa ole noudatettu asiakirjojen huolellisen säilyttämisen ja käsittelyn vaadetta.

Vahinkotapahtumassa 4.7.2016, asiakkaan apteekkiin palauttaman lääkejätteen joukossa ollut suojaamaton neula haavoitti L:stä. Tämän johdosta L otti yhteyttä työterveyshuoltoon, josta määrättiin hänelle laboratorioseuranta vahingon mahdollisesti aiheuttaman tartuntatautiriskin todentamiseksi sekä rokotesuojaus riskin minimoimiseksi.

Vakuutuslaitoksessa ei ole ymmärretty lainkaan sitä, että kyseessä ei ole terveydenhuoltotoimenpiteestä aiheutunut neulanpisto, jossa piston aiheuttamaa vaaraa voidaan kliinisesti arvioida, vaan lääkejätteen käsittelystä aiheutunut apteekin asiakkaan epäasiallisesta lääkejätteen palautuksesta aiheutunut vaaratilanne. Asiakkailta ei luonnollisesti tiedustella heidän tartuntatautidiagnoosejaan lääkejätteen palautuksen yhteydessä, jonka johdosta onnettomuustilanteessa on lähdettävä suurimman riskin mahdollisuudesta, kuten asiaa hoitanut työterveyslääkäri myös teki. Tämän vuoksi on suorastaan käsittämätöntä, että vahinkokäsittelijä on kirjannut päätöksen perusteeksi työnantajalle ”Todettujen vammojen ja ilmoitetun vahinkotapahtuman välillä ei voida katsoa olevan todennäköistä lääketieteellistä syy-yhteyttä”. Jos missä niin tässä vahinkotapahtuman, vammojen ja hoidon välillä on suora syy-yhteys, kuten vahinkoilmoituksestakin jo ilmenee. Tässä tapauksessa on ensisijaisesti kyseessä lääkejätteen aiheuttama onnettomuus eikä terveydenhuollon toimipisteessä sattunut neulaonnettomuus. Koko asiaa on käsitelty vakuutuslaitoksessa väärin perustein.

Vakuutuslaitoksen vastine

1.-2. Vakuutuslaitoksen mukaan muutoshakemuksessa esitetyt seikat eivät anna aihetta muuttaa asiassa 6.6.2017 annettua ratkaisua.

Tutkimusten ja rokotusten korvattavuuden osalta on ratkaisevaa, onko olemassa perusteltu epäily veren välityksellä tarttuvan infektiotaudin mahdollisuudesta. Perusteltu epäily on kyseessä silloin, kun tartunnanlähde on yksilöitävissä ja on todennäköiset syyt epäillä, että kyseessä on todellinen tartuntavaara joko siten, että on tiedossa että epäillyn tartunnanlähteenä oleva henkilö on taudin kantaja tai hänen elämäntavoistansa olevan tiedon perusteella tartuntavaara on ilmeinen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

1.-2. Muutoksenhakulautakunta hylkää L:n ja hänen työnantajansa valituksen.

Perustelut

Asiakirjoista ilmenevä keskeinen selvitys

Vakuutustodistuksen mukaan asiakas on 4.7.2016 ojentanut L:lle muovipussillisen täynnä suojaamattomia neuloja, jolloin pistosvahinko sattui. Asiakas ilmoitti pussin sisältävän neuloja vasta, kun vahinko oli jo sattunut. Tapaturma on sattunut työssä työnteon yhteydessä.

L on 4.7.2016 ollut puhelinyhteydessä sairaanhoitajaan. Sairauskertomuksen mukaan L on soittanut ja kertonut pistostapaturmasta. Apteekin asiakas on palauttanut muovipussin sisällä neuloja, joiden olemassaolosta asiakas on kertonut vasta, kun L oli saanut jo piston sormeensa. Asiakkaalla on voimassa olevat hepatiittirokotteet. Asiakas on ollut 78-vuotias henkilö, jolla ei sairauskertomuksen mukaan todennäköisesti ole tartuntatautiriskiä olemassa. Jatkon osalta on suunniteltu tehtävän pistostapatuman vaatimat laboratoriokokeet käytännön mukaisesti. Sairauskertomus on saapunut vakuutuslaitokseen 5.7.2016.

Sovelletut säännökset ja oikeusohjeet

Työtapaturma- ja ammattitautilain 15, 16, 17 ja 36 §.

Hallituksen esityksessä (HE 277/2014) eduskunnalle työtapaturma- ja ammattitautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on työtapaturma- ja ammattitautilain 36 §:ää koskevassa osiossa todettu, että säädettäisiin sairaanhoidon kustannusten korvaamisen yleisistä edellytyksistä. Korvattavuuden yleisenä edellytyksenä olisi 1 momentin mukaan, että sairaanhoitoa on annettu vahingon vuoksi ja että kyse on tarpeellisesta sairaanhoidosta. Vastaava säännös on voimassa olevan lain (eli tapaturmavakuutuslain) 15 §:n 1 momentissa. Sairaanhoidon korvattavuutta arvioitaisiin nykyiseen tapaan kunkin kustannuksen osalta erikseen. Vahinkotapahtuman ja sen seurauksena saadun vamman tai sairauden syy-yhteys annettuun sairaanhoitoon on edellytyksenä sen korvaamiselle. Jokaisen sairaanhoitoon kuuluvan toimenpiteen kohdalla arvioidaan, onko kyseessä ollut korvat-tavan vahingon vuoksi tarpeellinen hoito.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 38 §:n mukaan kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vahingon selvittämiseksi tarpeellisesta lääkärissäkäynnistä sekä lääkärin tekemästä ja määräämästä tutkimuksesta, korvataan, vaikka kyseessä ei ole tämän lain mukaan korvattava vahinko.

Hallituksen esityksessä (HE 277/2014) eduskunnalle työtapaturma- ja ammattitautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on työtapaturma- ja ammattitautilain 38 §:ää koskevassa osiossa todettu, että pykälässä säädettäisiin tutkimuskulujen korvaamisesta tilanteessa, jossa vahinko eli vamma tai sairaus ei osoittaudu korvattavaksi. Säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain (eli tapaturmavakuutuslain) 14 §:n 4 momenttia. Tutkimusten edellytettäisiin edelleen olevan tarpeellisia eli perusteltuja nimenomaan vamman tai sairauden työperäisyyden selvittämiseksi, minkä vuoksi korvauskäytännössä käytetään termiä perusteltu epäily erotukseksi tapauksista, joissa on selvää, ettei kyse ole korvattavasta vammasta tai sairaudesta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 127 §:n 1 momentin mukaan vakuutuslaitoksen on annettava 124— 126 §:ssä tarkoitettu päätös viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut asian ratkaisemiseksi riittävät selvitykset.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 153 §:n mukaan, jos vakuutusyhtiö ei ole aloittanut korvausasian selvittämistä 119 §:ssä säädetyssä ajassa tai antanut päätöstä 127 §:ssä säädetyssä ajassa, vahingoittunut tai hänen edunsaajansa voi tehdä hakemuksen Tapaturmavakuutuskeskukselle korvausasian siirtämisestä sen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden neulanpistotapaturmia koskevan, ennen työtapaturma- ja ammattitautilain voi- maantuloa 1.1.2016 sovelletun vakiintuneen oikeuskäytännön (muun muassa Dnro 4633/2006/863) mukaan veriteitse tarttuvien tautien tutkimusten ja rokotusten korvattavuuden osalta on ratkaisevaa, onko olemassa perusteltu epäily infektiotartunnan mahdollisuudesta. Perusteltu epäily on kyseessä silloin, kun tartunnan lähde on yksilöitävissä ja on todennäköiset syyt epäillä, että kyseessä on todellinen tartuntavaara joko siten, että on tiedossa, että epäillyn tartunnan lähteenä oleva henkilö on taudin kantaja tai hänen elämäntavoistaan olevan tiedon perusteella tartuntavaara on ilmeinen. Jos tällaista tietoa ei ole, kyse ei ole perustellusta epäilystä.

Johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan L:lle on töissä 4.7.2016 sattunut lääkejätteen palautustilanteesta tapaturma, kun asiakas on ojentanut L:lle muovipussillisen, joka on ollut täynnä suojaamattomia neuloja ja tässä yhteydessä L on saanut yhdestä neulasta piston sormeensa. Asiakas on kertonut muovipussin sisältävän neuloja vasta vahingon sattumisen jälkeen.

Vakuutuslaitos on evännyt oikeuden työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen laboratoriotutkimuksista ja rokotteista.

Muutoksenhakulautakunta katsoi vakuutusoikeudessa aikaisemmin tapaturmavakuutuslain voimassaolon aikaan noudatettu vakiintunut oikeuskäytäntö ja muutoksenhakulautakunnassa sekä tapaturmavakuutuslain että nykyisen 1.1.2016 alkaen voimassa olleen työtapaturma- ja ammattitautilain aikaan noudatettu oikeuskäytäntö huomioon ottaen, että kudosnesteiden välityksellä tarttuvien tautien johdosta tehtävien tutkimusten ja annettavien rokotusten korvattavuuden osalta on työtapaturma- ja ammattitautilakia sovellettaessa ratkaisevaa se, onko olemassa perusteltu epäily infektiotartunnan mahdollisuudesta. Perusteltu epäily on kyseessä silloin, kun tartunnan lähde on yksilöitävissä ja on todennäköiset syyt epäillä, että kyseessä on todellinen tartuntavaara joko siten, että on tiedossa, että epäillyn tartunnan lähteenä oleva henkilö on taudin kantaja tai hänen elämäntavoistaan olevan tiedon perusteella tartuntavaara on ilmeinen. Jos tällaista tietoa ei ole, kyse ei ole perustellusta epäilystä.

Nyt kyseessä olevassa tilanteessa asiakas, jolta L on suojaamattomia neuloja sisältävän muovipussin saanut, on ollut yksilöitävissä, mutta tietoa tai muuta osoitusta siitä, että kyseinen asiakas olisi sairastanut veriteitse tarttuvaa tautia tai ollut tällaisen taudin kantaja, ei ole näytetty olevan. Päinvastoin sairauskertomuksessa 4.7.2016 on pidetty todennäköisenä, ettei tartuntatautiriskiä ole olemassa. Myöskään asiakkaan elämäntavoista ei ole esitetty mitään sellaista tietoa, jonka perusteella tartuntavaaraa voitaisiin pitää ilmeisenä. Näin ollen perusteltua epäilyä infektiotartunnan mahdollisuudesta ei voida katsoa olevan eikä L:lle tehtyjä laboratoriotutkimuksia ja hänelle annettuja vasta-ainerokotteita korvata tapaturmavakuutuksesta. Sillä seikalla, että neulanpistostapaturma on tapahtunut lääkejätteen palautuksen yhteydessä eikä terveydenhuollon toimipisteessä, ei ole merkityksellistä vaikutusta asian korvattavuusarviointiin nyt kyseessä olevassa tilanteessa.

Muutoksenhakulautakunta totesi lisäksi, että myös siinä tapauksessa, että muovipussissa palautettuja neuloja tai edes osaa neuloista olisi tosiasiallisesti käyttänyt joku muu kuin palautuksen tehnyt asiakas, ei korvausta laboratoriotutkimuksista ja vasta-ainerokotuksista tulisi maksettavaksi. Tällaisessa tilanteessa tartunnan lähde ei olisi lainkaan yksilöitävissä. Lisäksi ei voitaisi voida todennäköisin syin epäillä, että kyseessä olisi todellinen tartuntavaara, sillä tiedossa ei olisi sitä, olisiko neuloja käyttänyt tuntemattomaksi jäänyt henkilö taudin kantaja. Myöskään tartuntavaaran ilmeisyyttä ei voitaisi mitenkään päätellä tällaisen tuntemattomaksi jääneen henkilön elämäntavoista. Kyse ei tässäkään tapauksessa olisi perusteltu epäily infektiotartunnan mahdollisuudesta.

Edellä mainitut seikat huomioiden laboratoriotutkimukset ja rokotteet eivät tule korvattavaksi työ- tapaturma- ja ammattitautilain 36 §:n 1 momentin nojalla tarpeellisena sairaanhoitona eivätkä myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 38 §:n nojalla vahingon selvittämiseksi tarpeellisina tutkimuksina.

Eriävä mielipide:

Vaaditut laboratorio- ja rokotuskustannukset on korvattava. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella on katsottu, että instrumenttien pistotapaturmien yhteydessä tehtävät tutkimukset ja rokotukset voidaan korvata tapaturmavakuutuslain nojalla tarpeellisena sairaanhoitona tai perusteltuina ja tarpeellisina tutkimuskuluina vain, jos katsotaan olevan olemassa perusteltu epäily infektiotartunnan mahdollisuudesta. Voimassa olevan lain 36 §:n esitöissä todetaan, että ”vahinkotapahtuman ja sen seurauksena saadun vamman tai sairauden syy-yhteys annettuun sairaanhoitoon on edellytyksenä sen korvaamiselle”. Neulanpistotapaturmissa käytetyn perustellun epäilyn kriteeri ei ilmene säännöksestä tai sen esitöistä.

Kuvatussa tapahtumassa epäillyn tartunnan lähde ei ole ollut yksilöitävissä, minkä vuoksi mahdollinen tartunnan lähde ja tämän terveystilanne eivät ole tiedossa. Oikeuskäytännöstä ilmenevästä perustelukäytännöstä poiketen eriävän mielipiteen jättänyt katsoi, että perusteltu epäily tartunnan mahdollisuudesta on aina silloin, kun tartunnan lähde ei ole yksilöitävissä sekä silloin, kun tiedossa olevan tartunnan lähteen mahdollinen infektiotartunta ei ole tiedossa. Tietosuojaan liittyvät kysymykset asettavat työtapaturman seurauksena vahingoittuneen henkilön tilanteeseen, jossa hänen on käytännössä mahdotonta todentaa perustellun epäillyn olevan käsillä. Verikontaktista voi seurata vakava tartuntatauti (kuten maksatulehdukset ja HIV), mikä vuoksi tartunnan mahdollisuutta arvioitaessa pitää lähteä suurimman riskin mahdollisuudesta. Tämän riskin torjuminen edellyttää työtapaturman jälkeen välittömiä toimenpiteitä. Ne ovat tarpeen paitsi työtapaturman uhrin suojelemiseksi enemmiltä vahingoilta myös hänen oikeusturvansa kannalta. Työtapaturman todelliset seuraukset on näissäkin tapauksissa voitava selvittää sairaanhoidollisin, lain perusteella korvattavin tutkimuksin, kuten kaikissa muissa työtapaturmissa. Työtapaturman uhrin oikeusturvan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänen tilansa heti tapaturman satuttua selvitetään riittävän tarkasti. Tämä palvelee myös työtapaturmien korvausjärjestelmää, koska jälkikäteen on vaikea selvittää, mikä on tapaturman seurausta ja mikä ei. Järjestelmästä korvataan myös muuta luonteeltaan ennaltaehkäisevää lääkitystä, kuten alaraajan kipsauksen yhteydessä lääkitys mahdollisen laskimotukoksen ennaltaehkäisyyn.

Sivu päivitetty viimeksi 18.6.2019 10.47