Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 1.10.2020
Tapaturman 26.12.2016 (pahoinpitely) seurauksena korvaukseen oikeuttaa traumaperäinen stressihäiriö.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että traumaperäistä stressihäiriötä on korvattu riittävästi 8.9.2017 mennessä. Tämän jälkeinen oireilu ei ole enää todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan.
Tamla 1.10.2020 – 1869/2019 ja 3490/2019. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Äänestysratkaisu 9-1. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.
Tapaturmailmoituksen mukaan A on 26.12.2016 ollut töissä järjestyksenvalvojana ja on joutunut pahoinpidellyksi. A:ta on lyöty nyrkillä kasvoihin, minkä jälkeen hän on menettänyt tajuntansa. Lisäksi A:ta on potkittu pään alueelle.
Psykiatrin lausunnon 26.4.2019 mukaan A:lla ei ole aiempaa psykiatrista hoitohistoriaa ja arvion mukaan hänen psykiatriseen hoitoon päätymisensä syy on ollut työtehtävien yhteydessä 27.12.2016 tapahtunut pahoinpitely, jonka kohteeksi A joutui. Pahoinpitelyn seurauksena A:lle kehittyi traumaperäinen stressihäiriö.
1. Vakuutuslaitoksen päätöksen mukaan A:lle maksetaan päivärahaa 100 %:n työkyvyn heikentymän mukaan 1.5.2017-8.9.2017. Korvaukseen oikeuttava vamma on traumaperäinen stressihäiriö.
2. Vakuutuslaitoksen päätöksen mukaan se korvaa työkyvyttömyyden ja sairaanhoitokulut 1.5.2017-8.9.2017 traumaperäisen stressihäiriön johdosta. Vakuutuslaitos ei myönnä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauksia 26.12.2016 sattuneen vahinkotapahtuman perusteella 8.9.2017 jälkeiseltä ajalta.
Vakuutuslaitos katsoo traumaperäisen stressireaktion osuuden tulleen korvatuksi 8.9.2017 mennessä. Jatkunut oireilu, työkyvyttömyys ja sairaanhoidon tarve tämän jälkeen eivät ole todennäköisesti syy-yhteydessä tapaturmaan 26.12.2016. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan vaikeaoireinen traumaperäinen stressihäiriö saattaa heikentää työkykyä huomattavasti, joten sairausloma voi olla joskus erityisterapian aikana välttämätöntä. Kohtuullisen nopealla työhön paluun tukemisella on kuitenkin myös hoidollista merkitystä. Vakuutuslaitos on myöntänyt maksusitoumukset käyntiin psykiatrilla ja käynteihin psykologilla (20 tuntia ja lisäksi 3 erillistä käyntikertaa). Lisäksi A on käynyt keskussairaalan psykiatrian poliklinikalla 25.7.207 alkaen. Psykiatrian poliklinikan sairauskertomusmerkinnän 8.9.2017 diagnoosina ovat traumaperäinen stressihäiriö ja vaikea-asteinen masennustila. Vakuutuslaitos katsoo A:n toipumisen pitkittymisen 8.9.2017 jälkeen johtuvan muista syistä. Oireiden ja työkyvyttömyyden taustalla ei voida enää katsoa olevan tapaturman aiheuttama traumaperäinen stressihäiriö.
A vaatii, että päätös on kumottava ja hänelle on korvattava täysi työkyvyttömyyseläke ja muut lakiin perustuvat etuudet työtapaturman perusteella 8.9.2017 jälkeenkin toistaiseksi.
Vakuutuslaitos katsoo, että uusi selvitys ei anna sille aihetta muuttaa kantaansa asiassa.
Vakuutuslaitoksen mukaan traumaperäinen stressihäiriö kestää yleensä korkeintaan joitakin kuukausia eli se aiheuttaa yleensä korkeintaan joidenkin kuukausien sairausloman tarpeen. Tilaa ei voida pitää yleisesti pysyvänä. Vakuutuslaitos on katsonut, että ei ole todennäköistä, että tapaturmasta johtuva traumaperäinen stressihäiriö jatkuisi vielä 8.9.2017 jälkeen. Kuvattu vahinkotapahtuma ei ole ollut sopiva / riittävä aiheuttamaan tuhoisaa kokemusta seuraavaa persoonallisuuden muutosta. Tapahtuman kesto on ollut lyhyt. Kyseessä ei ole ollut esim. pitkittynyt panttivankitilanne tai pitkäaikeinen vankeus / sieppaus.
Muutoksenhakulautakunta on pyytänyt psykiatrian erikoislääkäriltä asiantuntijalausuntoa siitä, ovatko A:n psyykkiset oireilut syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan 26.12.2016 ja jos ovat, niin miltä osin.
Asiantuntijalausunnon mukaan A on kärsinyt traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka on suoraa seurausta 26.12.2016 tapahtuneesta. Sairauskertomusmerkintöjen perusteella häiriö on asettunut siten, ettei 29.4.2019 jälkeen A ole tarvinnut hoitoa tai tukea häiriöönsä. On mahdollista, että A:lle on jäännösoireina jäänyt impulssikontrollin heikkoutta sekä aggressiivisuutta, mutta on myös mahdollista, että ne selittyvät muutoin, esimerkiksi mielialan mataluuteen tai peruspersoonallisuuteen liittyvinä. Tuhoisaa kokemusta seuraavasta persoonallisuuden muutoksesta ei ole riittävää näyttöä, eikä tapahtumaa lähtökohtaisesti voida pitää sen syntymiseen johtavana.
Muutoksenhakulautakunta hylkää valituksen.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 15 § 1 mom., 16 §, 17 §, 34 § 1 mom., 35 §, 36 §, 37 § 1 mom., 38 §, 50 § 1 mom., 56 §, 88 § ja 89 § 1 mom.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lle on tapaturman 26.12.2016 seurauksena aiheutunut korvaukseen oikeuttavina vammoina mm. traumaperäinen stressihäiriö.
Traumaperäisen stressihäiriön osalta muutoksenhakulautakunta katsoo, että traumaperäistä stressihäiriötä on korvattu riittävästi 8.9.2017 mennessä. Tämän jälkeinen oireilu ei ole enää todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan 26.12.2016.
Edellä olevan perusteella valituksenalaisia päätöksiä ei ole syytä muuttaa.
Äänestysratkaisu 9-1. Eriävän mielipiteen mukaan A:n posttraumaattinen stressihäiriö oikeuttaa korvaukseen 29.4.2019 saakka.
Sivu päivitetty viimeksi 4.2.2021 12.36