Lautatarhankatu 6
00580 HELSINKI
p. 09 228 5050 (arkisin klo 9-12)
tl(at)tapaturmalautakunta.fi
Antopäivä: 9.10.2019
Tamla 9.10.2019 – 3513/2018. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Äänestysratkaisu 8-2.
Vakuutusoikeus kumosi 15.12.2020 muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian vakuutuslaitokselle vuosityöansion uudelleen määrittämistä varten (Dnro 4717/2019/4845).
A:lle sattui työtapaturma 20.6.2018. Toistaiseksi jatkuva työsuhde on alkanut 6.5.2002.
A:n bruttopalkka oli 31 730,84 euroa ajalta 20.6.2017–19.6.2018. Hän oli lomautettuna työn kausiluontoisuuden vuoksi 24.11.2017–6.5.2018. Lomaraha oli vuositasolla 1 049,12.
Eläketurvakeskuksen 27.6.2018 päivätyn työsuhdeotteen mukaan A oli saanut palkkaa 27 722,16 euroa vuonna 2015, 26 652,06 euroa vuonna 2016 ja 29 994,92 euroa vuonna 2017. Hän oli saanut ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 117 päivänä vuonna 2015, 134 päivänä vuonna 2016 ja 114 päivänä vuonna 2017.
Eläketurvakeskuksen työsuhdeotteen mukaan A on ollut saman työnantajan työssä vuodesta 2007 eikä hänellä ole tällöin ollut muita työnantajia. A:n vuosiansiot ovat olleet 26 652 – 31 601 euroa vuosina 2013-2017. Työttömyyspäivärahaa hän on samana aikana saanut 105-134 päivältä.
Vakuutuslaitos on myöntänyt A:lle päivärahaa 31 582,67 euron vuosityöansion mukaan 4.–9.8.2018 ja 15.8.–15.9.2018.
A hakee muutosta tapaturmapäivärahan suuruuteen. Päiväraha on laskettu hänen työnantajansa maksaman palkan perusteella koko vuodeksi, vaikka hän on ollut lomautettuna keskimäärin viisi kuukautta vuodesta, koska työ on kausiluonteista. A saa ammattiliitolta työttömyyskorvausta kyseiseltä noin viideltä kuukaudelta vuodessa. Päivärahaa tapaturmasta laskettaessa hänen keskiansionsa jää todellisuutta huomattavasti pienemmäksi, koska hänen todellista työaikaansa, noin 7 kuukautta, eikä työttömyyskorvausta noin 5 kuukaudelta vuodessa, ole otettu mitenkään huomioon.
Valituskirjelmässä ei ole tuotu esiin sellaista olennaista uutta tietoa, joka aiheuttaisi muutosta vakuutuslaitoksen kantaan. Työttömyyskorvausta ei työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan katsota työansioksi, eikä sitä näin ollen voida ottaa huomioon vuosityöansiota määriteltäessä (TyTal 81 § ja 82 §). A:lla on ollut työttömyyttä kolmen vahinkovuotta edeltävän vuoden aikana. Vakiintuneeksi työttömyysajaksi katsotaan 114 päivää, koska niin monta työttömyyspäivää on ollut vähintään jokaisena tapaturman sattumista edeltävänä vuonna. Vaikka vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ansiot poikkeavat yli 20 % edeltävien kolmen kalenterivuoden ansioiden keskiarvosta, poikkeama ei johdu pysyvästä muutoksesta, joten vuosityöansio on vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ja kolmen edeltävän kalenterivuoden keskiarvo. Vakuutuslaitos katsoo edelleen, että vuosityöansio 31 582,67 euroa on oikein määritelty.
Muutoksenhakulautakunta hylkää valituksen.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 59 §, 71 § 1 mom., 71 § 2 mom., 71 § 3 mom., 72 § 1 mom., 71 § 2 mom. ja 81 § 1 mom.
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista vuosityöansiota määrättäessä voidaan ottaa huomioon vain työansiot, ei työttömyyskorvausta.
A on pitkään ollut samalla työnantajalla työssä. Hänen työansionsa eivät ole paljoakaan vaihdelleet vuosittain ja hän on saanut työttömyyspäivärahaa vuosittain vähintään 105 päivää. A:n vakiintuneen työ- ja ansiohistorian perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että hänen tapaturman sattumisajan työansionsa lasketaan vuositasolle vakiintunut työttömyys huomioon ottaen:
A:n bruttopalkka oli 31 730,84 euroa ajalta 20.6.2017–19.6.2018. Hän oli lomautettuna 24.11.2017–6.5.2018 eli 163 päivää. A oli saanut työttömyyspäivärahaa vähintään 114 päivältä vertailuvuosina 2015-2017. Ajalla 20.6.2017–19.6.2018 poikkeuksellista työttömyyttä on siten ollut 49 päivää (163-114). Edellä mainittu 31 730,84 euron palkka jaettuna 311:llä (360-49) on 102,03 euroa päivältä ja kun se kerrotaan 360:llä saadaan 36 730,23 euroa. Laskennallinen lomaraha 1 530,43 euroa lisättynä saadaan A:n tapaturman sattumisajan työansioksi vuositasolla 38 260,66 euroa.
A:n vuoden 2017 työansio on 30 038,11 euroa työntekijän eläkelain 96 §:n mukaisella palkkakertoimella vahinkotapahtumavuoden tasolle korotettuna. Vuoden 2017 työttömyys 114 päivää ei ollut tilapäistä, koska hänellä oli ollut vähintään saman verran työttömyyttä myös vuosina 2016 ja 2015.
A:n vuoden 2016 työansio on 29 390,98 euroa, kun työansiot huomioon sen suuruisina kuin ne olisivat ilman niiden määrään vaikuttavaa tilapäistä työttömyyttä ja työntekijän eläkelain 96 §:n mukaisella palkkakertoimella vahinkotapahtumavuoden tasolle korotettuna.
A:n vuoden 2015 työansio on 28 640,93 euroa, kun työansiot huomioon sen suuruisina kuin ne olisivat ilman niiden määrään vaikuttavaa tilapäistä työttömyyttä ja työntekijän eläkelain 96 §:n mukaisella palkkakertoimella vahinkotapahtumavuoden tasolle korotettuna.
Vertailuvuosien 2015-2017 työansioiden keskiarvo on 29 356,67 euroa, ja A:n vahinkotapahtuman sattumisajankohdan työansio vuositasolla 38 260,66 euroa poikkeaa mainitusta keskiarvosta yli 20 % eikä tämä poikkeama johdu pysyväksi arvioitavasta muutoksesta. Näin ollen A:n vuosityöansio on vertailuajan työansioiden ja vahinkotapahtuman sattumisajankohdan työansion keskiarvo 31 582,67 euroa.
Muutoksenhakulautakunta toteaa lisäksi, että työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1466/2015) 3 ja 4 §:n soveltaminen tosin johtaisi A:n tapauksessa 37 117,84 euron vuosityöansioon. Työtapaturma- ja ammattitautilain 80 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä vuosityöansion määrittämisestä. Muutoksenhakulautakunta katsoo, ettei valtioneuvoston asetuksella ole voitu kattaa kaikkia mahdollisia vuosityöansion laskentatilanteita. Tätä tukee sekin, että hallituksen esityksen (HE277/2014) mukaan vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden osalta noudatettaisiin nykyisen (tapaturmavakuutuslain) korvauskäytännön mukaista laskentatapaa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asetuksen sanamuoto soveltuu tilanteisiin, joissa ansiotaso voidaan arvioida ilman tapaturmaa jatkuvan saman tasoisena. Tapaturmavakuutuslain mukaisessa korvauskäytännössä tätä laskentatapaa ei noudatettu silloin, kun arvioitiin, ettei ansiotaso jatku vuoden pituista aikaa samalla tasolla. Muutoksenhakulautakunta katsoo siten, että lain 71 §:n 1 momentin mukaisessa vahinkopäivän ansioiden laskennassa ei huomioida poissaoloina ajanjaksoja, jolloin kausityöntekijällä ei ole ollut töitä johtuen työn kausiluonteesta. Vahinkopäivän työansio vastaa näin laskettuna vahingoittuneen todellisia työansioita vuositasolla, kun vuosittain säännönmukaisesti toistuvia poissaoloja ei vähennetä ajanjakson päivien määrästä.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin mukaan vuosityöansiona pidetään vahingoittuneen työansioita vuositasolla vahinkotapahtuman sattuessa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että tämän säännös tarkoittaa sitä vuosityöansiota, jonka vahingoittunut olisi vuositasolla tosiasiallisesti todennäköisesti saanut, jollei tapaturmaa olisi sattunut. A:n kausityöstä saamaan vakiintuneen ansiotason perusteella hänen vuosityöansionsa on 31 582,67 euroa.
Äänestysratkaisu 8-2. Eriävät mielipiteet: Tapauksessa on sovellettava myös työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä annetun Valtioneuvoston asetuksen (1466/2015) 3 ja 4 §:ää siitä huolimatta, että kysymys on ollut vuosikausia jatkuneesta kausityöttömyydestä. Mainittujen säännöksien mukaisella laskutavalla A:n vuosityöansioksi tulee 37 117,84 euroa.