Asiassa on kysymys siitä, onko työnantajalla valitusintressiä

Muutoksenhakulautakunta katsoi 19.12.2019 antamassaan välipäätöksessä, että A:n työnantaja on asianosainen ja sillä on oikeus valittaa vakuutuslaitoksen päätöksestä.

Johtopäätöksissään muutoksenhakulautakunta totesi, että A:n työnantajan työntekijöilleen ottama työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen lakisääteinen tapaturmavakuutus on niin sanottu erityismaksuperusteinen vakuutus, jossa vakuutusmaksun suuruuteen vaikuttaa ainakin korvattavien vahinkotapahtumien määrä. Vakuutuslaitoksen päätöksillä A:lle 12.1.2019 sattunut vahinkotapahtuma on katsottava tulkitun korvattavaksi vahinkotapahtumaksi työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n ja 21 §:n perusteella. Työnantaja on katsonut, että kyseessä on työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukainen tapaturma työntekopaikan alueen ulkopuolella. Työnantajan esittämillä seikoilla ja perusteilla saattaa olla vaikutus myös sille koituvien vakuutusmaksujen suuruuteen. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että työnantajalla on siten asianosaisaseman edellyttämä välitön oikeudellinen etu vahinkotapahtuman 12.1.2019 korvaamista koskevassa asiassa ja sillä on siten oikeus valittaa vakuutuslaitoksen päätöksestä, vaikka päätöksellä ei ole evätty työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauksia ja vaikka työnantaja ei ole kyseenalaistanut korvausten oikeellisuutta.

Äänestysratkaisu 9-1. Eriävän mielipiteen mukaan työnantajan valitus olisi tullut jättää tutkimatta valitusintressin puuttuessa. Työnantaja on vaatinut, että muutoksenhakulautakunta katsoo, että korvauspäätöstä koskevassa asiassa on ollut kyse työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaisesta tapaturmasta työntekopaikan alueen ulkopuolella, eikä työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n mukainen työssä sattuneesta tapaturmasta.

Työnantajan esittämät perusteet asianosaisasemalleen A:n vahinkotapahtumaan 12.1.2019 liittyvään, vakuutuslaitoksen  työnantajalle antamaan päätökseen, jolla vakuutuslaitos on ainoastaan myöntänyt työnantajalle sairausajan palkkaa ajalta 13.1.2019-9.2.2019 vastaavan korvauksen yhteensä 3.510,72 euroa, kohdistuvaan valitusasiaansa liittyen, eivät osoita sellaisen välittömän valitusintressin olemassa oloa, jota hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Työnantaja on hakenut muutosta lähinnä sillä perusteella, että sillä seikalla, onko vahinkotapahtumassa 12.1.2019 ollut kysymys työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa sattuneesta vahinkotapahtumasta vai työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa sattuneesta vahinkotapahtumasta, on merkitystä työnantajalle sen vuoksi, että se on sitoutunut toimialalla yleisesti hyväksyttyyn “nolla tapaturmaa -tavoitteeseen” ja näin ollen tapaturmien tilastoinnilla on paitsi työtä ohjaava vaikutus, myös laajempi yhteiskunnallinen ja alaa yleisesti ohjaava vaikutus. Työnantaja on todennut, että työssä sattuneet tapaturmat voivat johtaa yrityksen asiakassopimuksiin perustuviin hinnanalennuksiin ja sopimussakkoihin ja näiden osalta tapaturmien luokittelulla esimerkiksi työtapaturmiksi/työmatkatapaturmiksi on ratkaiseva merkitys. Työnantajan mukaan näin ollen asialla olisi olennainen merkitys yrityksen etuihin, oikeuksiin ja velvoitteisiin. Työnantaja on lisäksi todennut, että vahinkotapahtuman 12.1.2019 johdosta työntekijä on ollut oikeutettu sairausajan palkkaan ja asiassa on aiheutunut myös sairaanhoitokuluja ja että vahinkotapahtumilla voi olla myös vaikutusta vakuutusmaksuihin.

Valituksenalaisella päätöksellä ei ole evätty korvauksia, joihin työnantaja olisi mielestään oikeutettu, eikä päätöksellä myöskään ole ratkaistu asiakysymystä siitä, minkä työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksen tarkoittamissa olosuhteissa A:n vahinkotapahtuma 12.1.2019 on sattunut. Työnantaja on valituskirjelmässään itsekin ilmoittanut, että A on ollut vahinkotapahtuman 12.1.2019 perusteella oikeutettu työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin korvauksiin, eli asiassa ei voida katsoa, että työnantajalla olisi asianosaisasema myöskään sillä perusteella, että sen työntekijöilleen ottama työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen lakisääteinen tapaturmavakuutus on niin sanottu erityismaksuperusteinen, jossa yhtiölle tulevien vakuutusmaksujen suuruuteen vaikuttavat myös korvattavien vahinkotapahtumien määrä. Näin ollen esitetyt seikat huomioiden työnantajan valitusintressin vakuutuslaitoksen päätökseen liittyvässä asiassa on katsottava olevan ainoastaan välillinen.

Esittelijän eriävän mielipiteen mukaan valitus olisi tullut jättää tutkimatta eriävässä mielipiteessä ilmoitetuin perustein.