Antopäivä 22.5.2025

Asiassa on kyse siitä, oliko vahinkotapahtuma sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. A on työpäivän jälkeen ollut työpaikan yhteydessä olleella kuntosalilla. Hän on tämän jälkeen lähtenyt kotiin ja kaatunut.

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lle sattunut vahinkotapahtuma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan nojalla korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. Kyseessä ei A:n lähtiessä kuntosalilta ole ollut tavanomaiseen työssäkäynnistä johtuvaan asunnon ja työpaikan väliseen matkaan kuuluva matka, eikä vahinkotapahtuma ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. Tapaturman oli katsottava sattuneen A:n omalla ajalla. A:lla ei ole oikeutta saada työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvausta hänelle sattuneesta vahinkotapahtumasta.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että vahinkotapahtuman sattumisen osalta työpaikkarakennuksesta lähtevän työmatkan reitissä ei ole ollut käytettävissä olevan selvityksen perusteella lainkaan poikkeamaa tavanomaisesta työmatkasta. Tällöin vahinkotapahtuman korvattavuutta oli arvioitava pääasiassa sen perusteella, oliko matkan tarkoitus muuttunut kuntosalilla käynnin vuoksi siten, ettei kyse ole ollut työmatkalla tapahtuneesta vahingosta.

Muutoksenhakulautakunnan arvion mukaan kuntosalilla käyntiä ei A:n tapauksessa voitu rinnastaa työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun vähäiseen poikkeamaan lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi, vaan kuntosalikäynti on kestänyt noin puoli tuntia, eikä kuntosalikäynnin voitu katsoa liittyneen A:n työhön. A:n oli katsottava olleen työpäivän päätyttyä kuntosalilla omalla vapaa-ajallaan. Kuntosalilla käynti oli siten katkaissut vahingon sattumisolosuhteen yhteyden asunnon ja työpaikan väliseen matkaan vahinkotapahtuman sattumisen hetkellä. A oli vahinkotapahtuman sattuessa ollut kulkemassa kotiinsa hänen omaan vapaa-ajankäyttöönsä lukeutuvan kuntosalilla käynnin jälkeen. A:n tapauksessa ei ollut esitetty selvitystä, jonka perusteella kuntosalilla käynnin voitaisiin katsoa liittyneen esimerkiksi hänelle työpaikalla asetettuun velvollisuuteen täyttää tietyt ennalta määrätyt, työn vaatimat fyysisen kunnon ylläpitämisen edellytykset.

Äänestysratkaisu 7–3. Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet ja varapuheenjohtaja katsoivat, että vahinkotapahtuma oli sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, koska matkan päätarkoitus ei ollut muuttunut, vaikka A on käynyt työpäivän päättymisen jälkeen työpaikan yhteydessä sijainneella kuntosalilla ja ollut siellä noin puoli tuntia ennen lähtöään kotiin. Ajallinen yhteys työnteon päättymiseen oli säilynyt kiinteänä kuvatusta vähäisestä poikkeamasta huolimatta, ja tämän poikkeaman jälkeen tavanomaisella työmatkareitillä työpaikalta asunnolle sattuneen vahinkotapahtuman oli arvioitava sattuneen tavanomaisella työmatkalla. Tämä tulkinta vastaa myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan 12.1.2022 vahvennetussa jaostossa antamaa ratkaisua (3138/2020 ja 3157/2020). A:lle sattunut vahinkotapahtuma tulisi korvata työtapaturma ja ammattitautilain nojalla työtapaturmana.

Tamla 22.5.2025 – 1487/2024. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.