Antopäivä 5.3.2026

Asiassa on kysymys siitä, korvataanko takin rikkoutuminen, kun vahingoittunut henkilö on itse tapaturman jälkeen rikkonut vaatettaan ennen kuin sairaanhoidon ammattilaisen antama sairaanhoito on alkanut.

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:n mukaan vahingoittuneelle korvataan hänen käytössään olleet vahinkotapahtuman yhteydessä särkyneet silmälasit, kuulokojeet, hammasproteesit, tukisidokset ja -liivit sekä tekojäsenet, -nivelet ja -elimet. Lisäksi vahingoittuneelle korvataan sairaanhoidon antamisen yhteydessä rikotut vaatteet ja rikotun sormuksen korjaus.

Työtapaturma- ja ammattitautilain säädöskokonaisuudessa esinevahinkojen korvaamista on pidettävä poikkeussääntönä. Työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:n säännöstä, joka koskee rikottujen vaatteiden korvaamista, on näin ollen lain soveltamista koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti sovellettava suppeasti. 54 §:n viimeisen lauseen sanamuodon mukaan vahingoittuneelle korvataan sairaanhoidon antamisen yhteydessä rikotut vaatteet. Pykälän sanamuodon perusteella rikotut vaatteet voidaan korvata, mikäli vaatteet on rikottu sairaanhoidon yhteydessä. Pykälän on siten katsottava rajoittavan rikottujen vaatteiden korvaamisen tilanteisiin, joissa vaate on rikottu nimenomaan sairaanhoidoksi katsottavan toimenpiteen yhteydessä.

A:n tapauksessa takin hiha on rikottu A:n omasta aloitteesta ja toimesta tapaturman jälkeen ennen kuin hän on hakeutunut sairaanhoitoon. Lääketieteellisesti arvioiden kyseisen kaltainen murtuma on lähtökohtaisesti sopiva aiheuttamaan kipuoireen ja turvotuksen, mutta asiassa on katsottava jääneen osoittamatta, että tilanteessa olisi ollut esimerkiksi ensihoidon tai tilanteen toteamisen vuoksi välttämätöntä rikkoa takin hihansuuta vammasta johtuen kotona ennen sairaanhoitoon hakeutumista.

Asiassa ei työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:n sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella ja ottaen huomioon säännöksen poikkeussäännön luonne voida katsoa olevan todettavissa lain 54 §:n tulkinnan puitteissa huomioitavissa olevien tosiseikkojen pohjalta, että A:n takki olisi rikottu pykälässä tarkoitetuissa olosuhteissa, eli sairaanhoidon antamisen yhteydessä. Asiassa ei ole voitu osoittaa myöskään, että takin rikkominen on ollut sairaanhoidon vuoksi lähtökohtaisesti tarpeellista.

Äänestysratkaisu 8-2. Esittelijän eriävä mielipide.

Eriävien mielipiteiden mukaan A:lle on korvattava sairaanhoidon antamista varten rikottu takki. Lääketieteellisen selvityksen perusteella tapaturmavammaan on tapaturman sattumisen jälkeen alkuvaiheessa liittynyt voimakkaan asteinen turvotus peukalon alueella kädessä ja sen on katsottava ulottuneen ranteen alueellekin siten, että käden alueen liikuttaminen riisuutumisen yhteydessä on todennäköisesti ollut siten vaikeaa, että A:n on ollut perusteltua itse huolehtia takin hihansuun leikkaamisesta saadakseen riisuttua takin pois.

Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet sekä esittelijä katsoivat, että turvotus sekä tilanteeseen liittyvä toimintakyvyn rajoitus sekä akuutti kipuoire ovat todennäköisesti aiheuttaneet tilanteen, jossa takin saaminen pois A:n yltä on edellyttänyt kyseistä toimenpidettä ja sen on katsottava helpottaneen ennalta sairaanhoidon toimenpiteisiin ryhtymistä. Asiassa voidaan pitää todennäköisenä, että myös sairaanhoitohenkilökunta olisi tehnyt saman toimenpiteen sairaanhoidon alkaessa, ainakin, jos A olisi tätä vastaanotolla pyytänyt.

A:n tapauksessa, vallinneissa olosuhteissa, ei voida pitää ratkaisevana sitä, onko vaate rikottu sairaanhoitohenkilökunnan toimesta vai ei. Kuvatut olosuhteet, joissa A:n takki on rikottu, rinnastuvat työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:ssä tarkoitettuun varsinaiseen sairaanhoitotilanteeseen.

Tamla 5.3.2026 – 549/2025. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa