Antopäivä 13.2.2025

Asiassa on kyse siitä, voitiinko aiheettomasti maksetun tapaturmaeläkkeen takaisinperintää kohtuullistaa.

Muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä siten, että takaisinperintä kumottiin ajalla 1.1.2013-2.11.2013 maksetuista tapaturmaeläkkeistä työtapaturma- ja ammattitautilain 247 §:n 4 momentin nojalla ja tämän jälkeen jäljelle jäävän takaisinperittävän määrän takaisinperinnästä luovuttiin kohtuussyistä 1/5 osalta. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen enemmälti.

Vakuutuslaitos on myöntänyt A:lle tapaturman 13.4.2006 lukuun tapaturmaeläkettä 50 %:n työkyvyn alentuman perusteella 1.6.2009 alkaen. Sittemmin, Verohallinnolta saamiensa, A:n saavuttamia ansioita koskevien tietojen perusteella vakuutuslaitos on oikaissut tapaturmaeläkkeen määrää 50 %:ia pienemmäksi 1.1.2013 alkaen päätöksillä, jotka on annettu 25.4.2022. Vakuutuslaitos on valituksenalaisella päätöksellä ilmoittanut perivänsä A:lta takaisin vuosina 2013–2022 aiheettomasti maksettua tapaturmaeläkettä yhteensä 74.980,91 euroa (brutto).

A on esittänyt, että takaisinperintää kohtuullistettaisiin siten, että siitä luovuttaisiin 37.500 euroa ylittäviltä osin.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 247 §:n 4 momentin mukaisesti aiheettomasti maksettu korvaus on perittävä takaisin kymmenen vuoden kuluessa sen maksupäivästä lukien, eli vakuutuslaitoksen 3.11.2023 antamaan päätökseen perustuvaa takaisinperintää ei tämän säännöksen nojalla voida lainkaan toteuttaa siltä osin kuin kysymys on tapaturmaeläkkeiden määrästä, joka on maksettu aikaisemmin kuin 3.11.2013.

Asiassa tapaturmaeläkkeen oikaisuun ajalta 1.1.2013-31.12.2016 ja 1.1.2017 alkaen liittyvät päätökset on vakuutuslaitoksen toimesta annettu vasta 25.4.2022, ja asiassa ensisijaisesti vakuutuslaitoksen velvollisuutena on ollut huolehtia asian ratkaisemiseen tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja tarvittaessa lisäselvityksen pyytämisestä A:lta. Vakuutuslaitoksen 15.10.2009 antamassa päätöksessä A:lle on ilmoitettu, että hänen tulee ilmoittaa työkykynsä tai ansioidensa olennaisesta muuttumisesta vakuutuslaitokselle ja että ilmoituksen laiminlyönnin vuoksi mahdollisesti liikaa maksettu korvaus voidaan periä takaisin. Ennen vuotta 2016 voimassa olleen tapaturmavakuutuslain 45 §:n ja vuodesta 2016 alkaen voimassa olleen työtapaturma- ja ammattitautilain 134 §:n mukaan korvauksensaajalla on velvollisuus ilmoittaa korvaukseen vaikuttavista muutoksista vakuutuslaitokselle. A:n velvollisuutena on katsottava olleen ilmoittaa vakuutuslaitokselle hänen olosuhteissaan tapahtuneesta muutoksesta, joka aiheuttaa korvausmäärän tarkastamisen. Korvauksensaajalle asetetun ilmoitusvelvollisuuden ei voida kuitenkaan katsoa poistavan tai kaventavan vakuutuslaitoksella olevaa ensisijaista velvollisuutta huolehtia asian ratkaisemiseen tarvittavan selvityksen hankkimisesta myös oma-aloitteisesti.

A on kertonut, että hän on tilanteessa pyrkinyt tiedustelemaan vakuutuslaitokselta työansioista, jotka hän voisi voimassa olevasta korvauspäätöksestä huolimatta ansaita. A ei asiassa käytössä olevan selvityksen perusteella ole kuitenkaan ottanut yhteyttä vakuutuslaitokseen tämän lisäksi.

Tapaturmaeläkkeen määrän oikaisuun liittyvän verrattain pitkän ajan kulumisen oli katsottava olevan lähtökohtaisesti molemmista osapuolista johtuvaa, mutta kun otettiin huomioon edellä mainitut takaisinperintään varsin pitkältä ajalta johtaneet seikat kokonaisuudessaan, A:n korkeintaan lieväksi arvioitava huolimattomuus asiassa, takaisinperittäväksi jäänyt suuri määrä, A:n ikä sekä hänen ajankohtainen taloudellinen asemansa ja tuleva ansiotasonsa, muutoksenhakulautakunta katsoi, että takaisinperittävästä kokonaismäärästä työtapaturma- ja ammattitautilain 247 §:n 4 momentin nojalla poistettavan osuuden jälkeen jäljelle jäävästä takaisinperittävästä määrästä on jätettävä kohtuussyistä perimättä takaisin 1/5.

A:n ei voitu katsoa esittäneen, eikä asiassa muutenkaan voitu katsoa tulleen esille hänen taloudellisesta taikka sosiaalisesta asemastaan seikkoja, joiden perusteella takaisperinnästä olisi voitu kohtuussyistä luopua enemmälti.

Äänestysratkaisu 8–2. Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet katsoivat, että jäljelle jäävästä takaisinperinnästä ei voida osaksikaan luopua. A ei ole esittänyt, eikä asiassa muutenkaan tule esille sellaista näytettävissä olevaa ajankohtaista olosuhdetta A:n taloudelliseen asemaan liittyen, jonka perusteella koko takaisinperittäväksi jäävän korvaussumman takaisinperintää olisi pidettävä työtapaturma- ja ammattitautlain 247 §:n 2 momentin säännöksen mukaisesti kohtuuttomana.

Tamla 13.2.2025 – 97/2024. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.